Runoja 2009 -2011

Ke Loka 14, 2009 6:58 am



Ei voi lakata toivomasta.
Ei sydän onnesta väräjämästä.
Ei ajatuskaan salli
muuta miettiä,kuin
kuvaa mielessäni.
Voin ikuisuuden odottaa.
Voin elää ja
katsoa pelkkää unta.
Tyydyn niin vähään.
Vai tyydynkö sittenkään?
Sillä näin on hän
mulle aina hyvä ja hellä.
Ei kiivaasti puhu
-ei pois lähde.
Unessa saan aina aamuin
herätä vierestään.
Saan päiväni kulkea
kaivaten ja iltaa,
uniani oottaen.
Salli luojani olla
mun aina näin,lähellä
häntä ja silti niin kaukana.
Silloin kuva joka
on minun mielessäni
ei koskaan himmene.
Ei tummu pois.

Ke Loka 14, 2009 7:02 am

Ei suuri tunne.
Ei romanttinen rakkaus.
Ei hellyyttä
-ei kuutamokävelyjä.
Vain polte sisimmässä.
Kaksi ihmistä.
-Tarttuva käsi.
Suu vasten vierasta suuta.
Hetket jotka
voivat revetä tunneiksi.



Kosketusta täynnä.
Ei tulevaisuutta.
-Ei huomista.
Ei puhetta edes
seuraavasta kerrasta.
Ei sopimuksia
eikä vaatimusksia.
Vain rakastelun tuoma
raukeus ja mielissä
sen kauneus ja rajuus.
-Varastettuja muistoja.
Vain himo ja seikkailunhalu.
Sisimmässä silti yhä
outo tyhjyys.

Pe Loka 16, 2009 5:16 pm


Kun nuoruus jää taakse
muistoilla voi elää
ja ne voivat myös tuoda tuskaa.
Edessä on elämän syksy.
Et huomaakkaan kun
elät jo siinä.
Päiväsi ovat jo ruskaa.
Sen elon kiihkoisen kesän
ja helteisen ajan.
Sen jätät taaksesi joskus.
Sinä tänään, minä
ehkä jo huomenna.
Joskus jokainen meistä.



Haparoiva nuoruus on
vain kaukainen muisto.
Se arkuus kun kosketti toista.
Se miten uin poltteessa
ihojen pinnan,miten
tinkinyt en mistään.
Silti,nyt tiedän.
Olen maksanut kaikesta
kalliin hinnan.
Vaatimukset vartalon jo on
vaimenemassa,useinkaan
ees uni ei hehkua anna.
Polttava palo, se sammuu
jos puhalla et.
Hengenhiillos vain palaa.
Se hellyyttään hehkuu
ja kosketustakin janoaa.
Sydän sykkii ja tuntee.
Se ei ymmärrä että
jo elää ruskaa.

Ke Loka 21, 2009 8:36 pm

Ollakseni kokonainen
tarvitsen teitä kaikkia.
Silloin olen minä
jonka ajatuksia ja runoja
joskus joku lukee.
Olen tarpeellinen.
Olen sellainen että
joka aamu
on heräämiselläni
jokin tarkoitus.
Tulen tänne,istun
ja odotan.
Pian joku tulee.
Ja todellakin
--aina tulee paikalle
joku jolle jutella.

Ke Loka 21, 2009 8:39 pm

Ihmiset tarvitsevat elääkseen
kaksi sydäntä.
Toisen joka sykkii rinnassa
ja toisen joka sykkii jollakin
toisella rinnassaan.
Mutta sykkii sinulle.
Iso sydän joka kattaa
kaiken ja huomaa
jokaisen.
Pienenpieni sydän
joka on vain kaiku
siitä toisen ihmisen
sydämmestä.
Silti se sykkii rinnassasi.
Se pieni sydän
on täynnä hellyyttä.
Ja sekin on sinun.
Oma sydämmesi.
Sen pitää olla terästä
jotta jaksaisit läpi
elämän,sen pienen
rakkaan sydämmen
antamalla lisä
voimalla.

Pe Loka 23, 2009 11:20 pm



Lojuminen vieressäsi niityllä.
Veden kirkkaita värejä katsellen.
Kuultavan katon alla
sen heijastuksia laskien.
Se on ihanaa.
Torkkuminen pimeässä.
Kukkien tuoksu siinä niityllä.
Entäs sade?
Se rummuttaa ja
on kuin pauhaava joki.
Me sisällä,peiton alla.
Rännit rummuttavat ja
sade soittaa.
Me kaksi lämpimässä
ja turvassa.
Toinen toistemme
käsivarsilla vain hiljaa.
Sateen kertoessa tarinaa.
Ah autuutta vapaapäivän
aamun ja suven.

La Loka 24, 2009 9:17 pm

Tänä aamuna heräsin ja
koko talo oli kylmä.
Lattia jalkojen alla oli
kuin jäinen kansi veden yllä.
Öinen hehkuni lakastui.
Uni jossa oli kesä
ja jossa vielä
sain olla lähelläsi.
Aamulla se olikin poissa.
Olin yksin ja
ulkona oli pakastanut.
Oli syksyn ensimmäinen
jäinen aamu.



Sitten ulos mennessäni
huomasin että lampi oli jäätynyt.
Kuuneito kalpeana sen
kirkkassa pinnassa
kuultavana kuvajaisena.
Kuin apua anoen,
suurin silmin se katsoi.
Se sai pienen lumpeen
paleltuneenakin hehkumaan.
Niinkuin sinä sait
minut hehkumaan
öisessä unessani.
Minut--joka olin
jo melkein lakastunut.

La Loka 24, 2009 9:36 pm


Tänään taivas on avannut
isoimman vesihanan ja me
saamme sateen yllemme
ja kastumme kokonaan.
Kaduilla tuulee ja pienet
vaahteranlehdet lentävät ohitse
kun kuljen sateen seassa.
Kastelen jalkani ja
kaikki vaatteenikin.
Sateenvarjonikin on märkä
se ei kestä näin kovaa sadetta.
Mutta sillä ei ole väliä.
Olen matkalla luoksesi.
Läpi puiston,ohi
ison kivisen rakennusrivin.
Sinne missä on huoneesi
kätköissä meillä
ainainen kesä.
Koputan hiljaa ruutuun,
ikkunasi aukeaa
ja kohta olen ovella sylissäsi.
Tämän huoneen lämpö,
sylisi lämpö,
siihen jään ja ripustan
vaatteeni kuivumaan.

Ma Loka 26, 2009 6:53 pm

Katson sinua siinä vierelläni.
Olet tuttu ja kuitenkin vieras.
Olet joku jonka hukkasin kerran.
Maailman tuuliin kadotin.
Silti tiesin sinun tulevan vielä.
Aamuin kun oli kylmää
ja kuljin kohti työpaikkaa
katselin vastaan tulijoita.
Ajattelin että olisit siinä.
Kävelisit vastaani väkijoukossa.
Tunnistaisit heti minut.



Vuosien myötä muuttui ajatus
siitä mistä sinut löytäisin.
Enää en kulkenut etsien.
Enää en edes muistanut kasvojasi.
Muistin vain tunteen.
Ja se tunne, se palasi taas.
Silti sinä et tullut!
Nyt kun olen löytänyt sinut.
En tunnista sinua enää.
Et ole hän joka nauroi
ja kulki takki auki läpi
sateisen kadun luokseni.
Olet joku ihan vieras.

Ti Loka 27, 2009 3:03 pm

Seison tässä,jo jonkin partahalla.
Vaan en sano minkä!
Raivoon asti rakastan vaik jo
alkaa olla iltapuoli.
Tähteni jo himmenee.
Tulen saat sä tuntea
ja hellän kosketuksen.
-Ehkä hellemmän kun
ois sormet parikymppisellä.
Voin pohjaan asti
juoda maljan elämän.
Siitä muut vain haaveilee.
Mitään tuskaa en koe
mä vierahaksi,jos menet
-menet luvan päältä.

Tänne ei oo pakko jäädä.
Anteeksi en pyydä mitään.
Sinäkään älä sitä tee,
ei muuttaisi se mitään.
Kyynelin en luotas lähde,
-miks itkisin kun kaiken
sen sain mitä kokenut en ollut.
Tälläiseks mun luoja loi.
Otan mutta myöskin annan.
Kaiken mukanani kannan.
Kerran joudun eroon
myöskin elämästä.
En itke perään rakastajan
-en ees eloni jo hiipuvan.
Vain elän,tunnen syvästi.
Näin saan loppuun asti
kaikki elon maut mä
maistaa.

_________________

Selityksen poikanen
Pulteri lähetetty Pe Loka 30, 2009 2:19 pm

En niin hyvä tässä ole kun haluaisin, mutta toivon että selviää mitä tarkoitan.


Olen istunut junassa useasti
ja kuunnellut juttuja.
Ei aina, mut useasti,
se ei tuntunut kivalta.
Sitä nappia kaipasin silloin,
millä äänen voi sulkea.
Sillä ihmiset siellä junassa,
oli mulle vieraita.

Vaan törmäsin tilaanteen uuteen
se paikka on julkinen.
ja siellä on se nappi,
joka poistaa salaisuude.
Ne ihmiset siellä on tutut
ja tunne on turvallinen.

Sitä nappia siihen ei luotu
se monelle annettu on
Se siksi on sinne tuotu
et takaisi toiminnon.
Jos käyttöä napin sallitaan,
salaisuuksia poistamaan.
Niin samalla myöskin annetaan
tilaisuuden pahempaan.

Ihmis mielessä asiat selvätkin,
ne menee sekaisin.
ja kuvitelmissa oudoissa
ne tekee sen selvemmin.
ja siihen epäillys kalvava
on kaikista kamalin

Mä tiedän et mielesi pahoitit
kun asiaan puutuin mä.
Vain hyvää sä tahdot kaikille
toran iloksi muutat sä.
Ja luottamus sinuun on suunnaton
se kaikilta ansaittu on.

Jos asiaa mietit tarkemmin,
niin varmasti ymmärrät sen.
Miks kohteeksi otin sinutkin
pelkästään hyvyyden.
mä luotan et asia korjaantuu
ja kukaan ei lähde pois.
Jos kohte ois toinen ja pahuus
laita toinen olla vois.

Mä toivon kun asia selviää
voimme yhdessä tyhjentää pää
sillä varmaan muistojen komeroihin
pahat raapimis jäljet jää

_________________
paistettu silakka on paras
Pulteri
Rusinakiisseli




Viestien lukumäärä: 1540
Ikä: 56
Paikkakunta: Turku
Points: 1286
Registration date: 18.02.2009

Vastareaktio.
Pe Loka 30, 2009 7:40 pm

Olen tyhjä.
Minut on puserrettu kuiviin.

Kyyneleet ovat
valuneet loppuun.
Silmieni sini ei enää
ole kirkas.
Ja vain istun tässä.
Tunnen että en enää
kuulu tänne
piilopaikkaan.
Katselen ja mietin
millainen oli hän
joka täällä ennen asui.
Hän joka kirjoitti
runot.
Rinnassani on vanne
jota en saa
löystymään.
Minä vain
istun tässä.
Ilta on täynnä
tuskaa ja odotan
että aamu taas
olisi toisenlainen.
Mutta pelkään että
niin ei ole.

Tallennettu tähän.

La Loka 31, 2009 7:14 am

Jos voisin estää
yhdenkään sydämmen
murtumasta.
Poistaa edes yhden tuskan.
Helpottaa sitä
että jossakin joku
taas kokee pettymyksen.
Jos voisin poistaa
tumman sävyn
edes yhdestä sanasesta
päivittäin.

Jos voisin jollekin
aurinko olla.
Tai kuu tai tähti.
Mutta olen vain minä.
Eli en ole kukaan.
En mitään.
Ainakaan tänä
aamuna.

La Loka 31, 2009 7:40 am

Saapui syys.
Jätän kesän muiston
ulos sateiseen aamuun.
Kun saapuu iltojen
hämäryys ja ikävä.
Linnut ovat lähteneet.
Poloinen olen kun
tänne jään.
Puiden lehdet
ovat jo pudonneet.
Alas maahan valuvat
sateen kyyneleet.
Jokin ovi kenties
sulkeutuu.
Sen koen kuin hetken
viimeisen.


Jätän muistot sinne
kesän kansioon.
Ja syksy se
tuokoon taas uuden
kokemuksen.
Nyt kipeä muisto jää.
Sen aika voi vain
hälventää.

Tunne.
Ma Marras 02, 2009 6:19 pm

Päivä täynnä tyhjää,vain
harmaa valo ikkunan takana.
Alasvaluva taivas.
Alasvaluvat kaikki puiden
lehdet kuin sade
ikkunaruudussa.
Palellen alas valun minäkin.
Se että kesä jo meni.
Että tuli syksy,tulee
talvi,se tuo kylmän
taas koko kehoon.
Koko sieluun ja mieleen.
Pelkkää jäätä.

Kilisen ja kalisen rapakon
pinassa yksin.
Kopea jalka astui ja
rikkoi jään,ei välitä
vaikka samalla rikkoi
niin paljon muutakin.

Hiljaisuus.
Ma Marras 02, 2009 9:12 pm

Kukaan ei puhu.
Ei vastaa jos kysyy.
Ei odota että vastaus tulisi.
Ohitse vain puhutaan.
Kaikki kuppikunnat on
suljettuja nyt.
Ja kuppikuntia on.
Jo se että ne kaksi jotka
näkevät vain toisensa,
eivät puhu,
jo se riittäisi.
Ihmiset puhuvat ohi.
Puhuvat toisilleen.
Asiaa joka on heille tärkeää.

Kannattaako tämä.
Tuoli vain kuluu.
Aika kuluu,hitaasti mutta
kuluu ja rivit kulkevat
näytöllä.
Yhtään ei ole minun.
Miksi olisi,ei niitä
kuitenkaan kukaan lue.
Tyhmänä istua vaan.
Kun ei älyä että
yhteisö on puhunut.
Rauhanrikkojaa rangaistaan.
Tehokkainta on
olla vaan hiljaa.
Voi siis mennä pois.
Ihan rauhassa.
Kukaan ei huomaa.
Johonkin voin ottaa
kantaa vaikka
saa huomata että
sitä ei kuule kukaan.
Voi siis hakata päätä seinään.
Jos haluaa.
Ja jaksaa.

____________

Pe Marras 06, 2009 10:37 pm



Kun olen mennyt
ulos mene ja taivasta
katso.
Tähtikirkkaana yönä
olen sinulle taivaalla
kirkkain tähti.
Syysyössä tuikin ja
valoni mun
saa jouluvalotkin
kalpenemaan.
Kun katsot niin
muista vain hyviä aikoja.
Muista suudelmia ja
sitä kun kohtasimme.
Sinä hymyile ja
eteenpäin kulje.
Minä askelias vartioin.
Olen poissa,
mutta siellä
takana fäärien minä
suurinta onnea
sinulle toivon.

La Marras 07, 2009 8:37 am

Piilopaikan alkutaipaleelta poimittua.


Vieraassa satamassa

Mies ruskeapartainen minut sai
kävi otsaani hipaisemassa
se ryöhähti hetkeksi liekeihin kai.
Mies vieraassa satamassa.

Mies ruskeapartainen hullaantui,
taisin hymyillä hänelle kerran
hän tuli ja kanssani aamuun ui.
kesti leikkimme hetkisen verran.

Mies viikinkipartainen sanoi vain
jos poikkeat vierailulla
minä rakastan sinua lauluillain.
Olen avoinna hiustesi tulla.

Kun lähdin, hän hyvästi
sanonut ei, mies ruskeapartainen.
Hän meni ja leikimme majaan vei.
Se on minua odottamassa.

Nyt jos lähtisin,illalla jo
perillä oisin,vieraassa satamassa.
Miten mieleen tää nyt tulikaan
kun lukasin uudelleen.
Nyt kummittelee hän taas
-mies vieraassa satamassa!!!

Jos mun tuttuni tulisi.
Su Marras 08, 2009 7:38 am

Jos mun tuttuni tulisi,
ennen nähtyni näkyisi,
virstan vastahan menisin,
peninkulman peipittäisin
aitoja alentamahan,
veräjiä purkamahan.
Sitten kättä käppejäisin,
vaik ois käärme kämmenessä.
Tuolle kaulahan kamuisin,
vaik ois kalma kaulan päällä.
Tuolle suukkoa suikkaisin,
vaik ois suu suden veressä.
Ja viel vierehen menisin,
vaik ois vieri verta täynnä.
Tuulehen tekisin tupani,
sinne jos hänet saisin

Su Marras 08, 2009 7:54 am

Vedet välillämme päilyvät ikävää,
vaarat sen kertaavat vielä.
Puut yllä maiseman niin tutun.
Sinne muistoissa yllän vielä.
Möykkälä,pikku kauppa ja
tien syrjällä se omakotiposti.
Kyläraitti,hälle tuttuja kaikki.
Jokainen kulkija tervehtii.
Virta sillan alla vielkö virtaa.
Poissa lie ainakin se posti.
Järvenselkä tyyni, vastarannalla
hakattu paljas vaara.
Istun pihakeinussa,
iltatuuli niin hiljaa huokaa,
keinun narinaa vaarat kertaa.
Vene järvellä,odotan tulijaa.
Mielessä vain tunne että
nyt hän tulee, kaivattu.
Kohta soutaa rantaan
kohta polulla kulkee.
Tulee jo tuossa, voi
mikä ilo kasvoillaan.
Minä ansaitse en tätä!
Kesän loppu, muistaa
en tahdo, se haudattiin.
Ja miksi se silti kummittelee.

To Marras 12, 2009 4:28 pm

Kuinka kalpea ja väsynyt
hän onkaan.
Silmissä autio katse.
Ihomaalin alla kuultaa
vain kevyt punerrus poskillaan.
Silti näkyvät läpi
viime päivien viillot
ja haavat.
Silmät sinisenä ennen
loistivat odotusta,
nyt katse on väsynyt,tyhjä.

Kauan on hänen haaveistaan
ja siitä kun hän
peiliin katsoi koruja kantain.
Aina viimeisen päälle
hän pukeutui,
oli hiukset kuin kruununa
laitettu aina, lettinä
ympäri pään.
Vaan kukaan ei tullutkaan
koskaan häntä ulos
hakemaan.
Ei ollut aikaa,ei halua
viedä häntä pois pienestä
huoneesta ulos aurinkoon.
Kukaan ei halunnut
katkeraa naista
joka hymyili vain
hiukan suupielestään.
Ei koskaan silmillään.
Niimpä huulet jotka ennen
niin pehmeinä suukkoa
kaipasivat,
ne alkoivat
pudotella sanojen tikareita.
Hänestä tuli katkera
ja julma!

Aamu.
Su Marras 15, 2009 5:54 am

Kun kokee järkytyksen
alkaa vapina,koko
keho on kuin jonkun
koneen osa.
Täryjyrän ois oikee sana.
Ja kun kokee pettymyksen
kai reaktio on sama.
Luulit jotakin ihan muuksi.
Ihmistä, asiaa tai
vain varjoa tai väriä.
Kun suomut silmiltä
putoaa,on päätettävä
onko hän tärkeä sinulle
sellaisena kun on.
Vikoineen kaikkineen.
Jos on, olkoon omana
itsenään,ketään ei
muuttaa voi.

Jos taas päätät toisin,
silti kunnioita sitä
mikä kulissi kerran
oli puhdas ja kaunis.
Kun vapina lakkaa
olet jo päätöksen tehnyt
suuntaan tai toiseen.
On aika saattaa
se kaikkien tietoon.

Su Marras 15, 2009 8:54 pm

Jos joku silittäisi hiuksiasi
ja sanoisi-pehmeää kuin silkki
uskoisitko häntä
vai olisiko syynä
vain se että
käsi oli työn kovettama
ja karhea.
Jos sanoisi että
hopea ohimoillasi
on kaunis ja kiihottava
erilainen kuin punaiset
hiukset jotka ovat
omaisuuttasi jo
vuosien takaa.

Silloin kun hän ottaisi käden
ja puristaisi sitä
omassaan,uskoisitko
että hiustesi pehmeys
oli se juttu joka
toi hänet tänne.
Katsot käden viivat,
kaikki ,jopa kukkulat
sopivat omiisi
saumattomasti.
Käsi sydäntä vasten
voit siis uskoa sen että
vain kohtaamisella
oli merkitystä ei sillä
miten ja missä.

Enkeleitä, onko heitä?
Ti Marras 17, 2009 7:07 pm

Myrsky laantuu.
He istuvat toisiinsa
kietoutuneina
sulat vielä sateen
liottamina ja
pyyhkivät veden
kasvoiltaan.
Katsovat toisiaan ja
tuntuvat sanovan
--me selvisimme!

Siivet repsottaen he
katsovat toisiaan ja
nämä myrskyn silmässä
olleet ja pelastuneet.
He vain vahvistuivat.
Siivet ilmassa tanssien
vahvoina kuin kotkat,
he kaartavat taivaalle.
Kaikki ulottuvuudet
ovat avoinna.
Tie on ilmava ja
kevyt,koko avaruus.

Pe Marras 20, 2009 4:16 am

Syvälle sielun syvyyksiin
-sieltä turvaa hakee
sinne mieli vetäytyy.
Siellä on turvapaikka.
Sinne ei yllä ilkeys
eikä sinne pääse kukaan
salaa katsomaan.
Käsi joka kannattelee
vetää pois kun alas
haluaisi mennä.
Kun ovella kurkistaa
sinne pimeään,silloin se
käsi taas tarttuu ja
pois vetää.
Se käsi on luja kuin kallio.


Silti uteliaisuus jää,
ja vielä voi miettiä katoaako
sinne joskus,ikiajoiksi.
Ensikertaa kun sen
löytää itsestään sitä
pelästyy ja nopeasti kääntyy
pois ja sulkee oven.
Mutta sitä jää miettimään.
Siellä olisi hyvä olla.
Siellä ei tarvitse ketään.
Sisällä sielussa,
turvassa.
Syvyys sinne,pimeä
ja liukas ja sen tien hiekka
se on jo pois kulunut.
Jos sinne kulkee,ei
ehkä askeleet enää
tuo takaisin.
Polku on liian liukas.