Runoja 2009 -2011

Aamu on taas.
Ti Heinä 07, 2009 7:50 am

Mua kutsuvat tähdet, ne
sanovat että voisi rauha olla
sielussa taas jos luokseen
tahdon tulla.
On mieleni musta, loukkasinko
ystävää, vaiko itse sain
törkyä niskaani, en tiedä.
Voin vain miettiä miksi.
Tähdet loistavat illassa jo
kovin kirkkaasti ja
taivaalla tuikkien.


Niiden luona vois rauha olla
ne tuntuvat sanovan.
Katson silmäni kipeiksi
niiden hehkua ja käännän
katseeni maahan.
Ei,, taivaankansi,, sinua en
tahdo vielä ylittää.
Olen vahva ja vaikka
joskus saankin takkiin,
se ei voi minua nujertaa.
Otan taas suunnan kohti
kirkkaita valoja ja
etsin ystävät ja alan elää.
Sinä et voi minua nujertaa.

Rakkaus.
Ke Heinä 08, 2009 10:33 pm

Niinä päivinä kun nainen
rakastaa hän ei heikko ole,
vaan voimakas ja vahva.
Hän ei hylkää silti itseään,
ei sitä mikä on tärkeää.
Rakastaessaan hän löytää
taas itsensä ja on ehjä.
Kuin kuppi särkynyt taas
poltetaan ehjäksi,
saa rakkaus kaiken kukoistamaan.



Ei ole hän nöyrä rakastaessaan
vaan ylpeä ja näyttää sen.
Se tunne vain vahvistaa.
Sillä rakkaus on hänelle se
elämän ensi lähde.
Se on molemmille heille
vastarakastuneille kaiken alku.

Voi olisit tässä taas.
To Heinä 09, 2009 5:19 pm

Me teemme hetkestä tästä juhlan
yhä suuremman ja kauniimman
mitä enemmän yhdessä oomme.



Me levottomat sielut joilla
ei ehkä aina ole ystävä arjessa läsnä.
Syvän onnen ja riemun jaamme.
Joku meistä on huolissaan ja
pelokas, joku toinen taas onnea hehkuu.
Silti jaamme me toisillemme
kokemukset ja tunteetkin.
Ei ole se pelkkä murunen minkä
ystävä sinulle antaa.
Tunteen pöydällä
täynnä on herkkuja kori.
Eteesi niitä hän kantaa.
Kaipaamme ja kyselemme,
poissa jos joku viipyy.
Kun kohtaamme, käteen tartumme,
rohkeana syleilemme.
Siinä hymyssä voimme me
päivää paistattaa,jonka
ystävät toisilleen antaa.
Kun lähtee hän taas, jäämme ikävään
ja kirjoitamme me heti
--voi olisit tässä taas.

Nimetön.
La Heinä 11, 2009 3:32 pm

Ole onnellinen sinä joka saat kokea sen
ilon , onnen ja kauneuden.
Sinun sieluusi iäksi muisto jää.
Sitä kukaan ei voi sinulta viedä.
Onnen pieniä hetkiä joita
sattuma tiellesi tuo, voit vapaasti
aina muistaa.
Ilon , tuskan se vaikka myötä tuo,
voit mukanasi aina kuljettaa.
Kun sielusi tuntee...
veri suonissas
voimaansa kohisee, sinä elät.
Elämä kantaa sydämmessä,
pientä pientä lipasta
johon voi kätkeä muiston
jos se liiaksi murheinen on.



Kun aika taas saa sinut elämään,
se muisto sinne jää ja unohtuu.
Jokin uusi ja riemukas sinut jo
mukaansa tempaa, ja saa
sinut unohtamaan.
Kunnes joskus sen muistat
ja esiin otat, se silloin
on jo aikojen kultaa.
Mutta mikään ei ole niin upeaa
kuin se että sait muutamassa
hetkessä elää enemmän,
kuin mitä joku toinen
elää koko elämässään.
Sinä onnen koit ja rakkauden,
kaikki niitä ei kohtaa koskaan.
Moni ohitse kulkee tai lipeää
polulta joka onneen veis.

Kaukaa sieltä jostain...

La Heinä 11, 2009 11:57 pm

Puhelin soi ja minä vastaan,,,
ääni kysyy ja minä sanon nimeni hiljaa.
Se ääni,, se kolahtaa mieleeni,
nostaa poskille punan.
Miten , miksi ja kuinka?
Olen ymmällä,miksi hän soittaa
onhan aikaa kulunut jo liki
kolmekymmentä vuotta.
Ja hän lupasi olla soittamatta
ja kirjoittamatta, miksi siis nyt.
Olen sanaton, ja kaikki se vanha
tulvii taas mieleen,,
mustikan tuoksu,öiset ajelut.



Kuu vaarojen yllä.
Kalat polskivat kaislikossa,
airojen kitinä, musta vesi kun
elokuun ilta tummuu.
Emme malttaneet mennä nukkumaan.
Lähtö aamulla, kukat autossa
pieni kimppu etupenkillä.
Ei hyvästejä, kaikki oli sanottu jo.
Sanat olisivat oleet turhia.
En voinut jäädä ja siksi
kaikki päättyi siihen aamuun.

Ke Heinä 15, 2009 1:43 pm

Suloinen suviyön valo luo
hämy verhon luontoon.
Kultaisna kypsyy vilja
-niin kypsyy myös suvi.
Syksyyn se kuolee pois.
Vaan nyt on aika kesän
seppeleineen ja iloineen.
On hämyöiden ja suloisten
muistojen taikaa.



Kaikuu rannoilla laulut ja
joskus jopa haitari soi.
Veden äärellä lavalla tanssitaan
laulaa laulaja tumma,
rakkaudesta laulu kertoo.
Väki katoaa hämyyn ja ilta
on tulvillaan salaperäistä
käsinkosketeltavaa
romantiikkaa.
Tule kanssani ystävä
kädestä tartu ja
kulje kanssani puiden
varjoon suojaisaan.

Pe Heinä 17, 2009 7:05 am

Minä vaellan yössä yksinäni
vain tuska seuranani.
Kaikki valo on poissa.
Vain pimeys ja kipu ovat läsnä.
Vielä hetki niin valkenee.
Aamun hetki minut vapaaksi
voi päästää näistä yön
synkistä syövereistä.
Katselen sinua siellä ylhäällä,
kirkkaana tähtenä loistat.
Polkuani ohjaat ja katselet minua.
Tunnen että odotat,
mutta vielä en periksi anna.
Valo aamun jo siivilöityy
kaihdinten takaa ja kohta
poissa on synkkä ja tuskainen yö.



Nousta voin ja alkaa taas elää.
Sinä poissa olet, mutta tunnen että
silti olet tässä,istut
vierelläni ja poskea sipaiset
kun surullinen ja yksin olen.

Ystävälle.
Pe Heinä 17, 2009 7:48 am

Sinun luonasi on kevyt olla.
Olo on kuin oisin pieni tyttö vielä
tai keijukainen.
Sinä olet kaikki,olen
oppinut sen ymmärtämään.
Ilman sinua olisin vain
tähti taivaalla tai
kukka kukkien joukossa.



Kevyt on olo ystävän rinnalla.
Vahva on side välillämme ja
se kauaksi kantaa meitä.
Se paljon meille voi antaa.
Kanssasi on hyvä jopa nauraa,
tuntuu kuin leijuisin ilmassa
nauramme niin.
Ja katsomme samaa kuuta,
kumpikin tahoillamme.

Mitä vielä vois pyytää muuta.

Su Heinä 19, 2009 10:37 pm

Ennen kuin yö tulee on tämä hetki
joka ei koskaan ole tyhjä
eikä yksinäinen.
Päivä on mennyt helteineen ja
taivaalla kimaltaa jokunen tähti.
Tämä hetki voi täyttyä ilolla.
Voin itselleni sen antaa ja
saada paljon aikaan.
Tämä hetki voi olla
iloa täynnä, muistot päivän
jos kauniit ja rakkaat on.
Tai varjoisa, kuten korkea
taivahan holvi,
täynnä pimeää ja tutkimaton.
Silmät päivällä näkevät
eivät yöllä voi nähdä.
Ei tähän hetkeen asti voi nähdä.




Kuvia surun saa vasta yöllä katsoa ja
niihin voi silmänsä kääntää.
Ei itseään voi sääliä eikä
katkeruutta saa kantaa, vaikka
yön hetket oiskin täynnä vain
kipua ja pimeyttä.
Huomen uushan voi taas
valoa ja toivoa tuoda.
Nyt saapuu naurava yö.
Se ei ole murheista eikä se
ole katkeraa se on hellää ja viileää
tämä musiikki tumman yön.

Killeri lähetetty Ma Heinä 20, 2009 4:41 am

Voi, kun sinä Hitsi ja Ikoni tajuisitte, mimmosen lohdun teidän runot antaa! Välillä osuu ja uppoaa välillä on hieno vaan lukea! Enkä ole ainut joka näitä kiertää ja lukee ja hyvemmän olon saa! Kiitos teille molemmille, yön tunnit on olleet sanojenne myötä, vähemmän raskaat kulkea!
Ihailijanne jari

_________________
Hauskanpito ilman viinaa, on teeskentelyä!
Killeri
KunniaKiisseli



Voi rakas, sinullehan ne runot olivat...jo silloin.




Viestien lukumäärä: 5472
Paikkakunta: Joensuu
Points: 5297
Registration date: 18.02.2009

Ma Heinä 20, 2009 6:10 am

Rakastetulle.

Anna minulle aikaa löytää
oma itseni, sillä
hukkasin sen sillä hetkellä
kun sydämmeni alkoi lyödä sinulle.
Anna minulle aikaa antaa
anteeksi,sillä
loukatun ylpeys ei haihdu,
se vaan siirtyy taka alalle.
Anna minulle aikaa uskoa
sinua ,sillä
sanasi ovat kauniit
mutta katseesi välttelee minua.



Anna minulle aikaa rakastaa
sinua, sillä jos
sinä kerran lähdet,
en enää ketään muuta tahdo.

Ma Heinä 20, 2009 7:16 am

Silmäsi sulje ja istu siihen.
Kuuntele hiljaa.
Ole paikallasi,ole vain hiljaa.
Menneeseen älä kulje
tämä hetkikin on haipuvaa.
Älä liikahdakaan, älä jännitä.
Annat vai aatoksen kulkea,
mukana tuulen rientää.
Ole siinä, seisahda hetkeksi.
Sydän tietää, anna
sen sinua viedä.
Tunne aatokset siivittää.




Aatoksen siivin kun kuljen
ja päivä laskee.
Käyn viereesi istumaan.
Sydämmeesi salaa hiivin
näin yhä uudestaan.
Sen tunnetko kultasein.?
Odotan nyt vielä täällä.
Luona portin seison hiljaa.
Kun saavut, olen onnekkain.
En muuta pyydä.
Ollaan hiljaa.
käsi kädessä istutaan.

Ke Heinä 22, 2009 6:50 am

Miksi et itkisi!
Miksi pidättää kyyneleitä?
Se helpottaa kun itkee.
Se todella helpottaa!
Voit itkeä painavan asian pois.
Tai surun tai ikävän
saada hieman laantumaan.
Voit itkeä iloa myös.

Iltaisin kun kuu on ainoa
katsojasi,sinä miksi
et itkisi sydämmelläsi olevaa
painoa pois.
On päivä uus taas keveämpi alkaa.
Uneen kun käyt
unesi on seesteisempää.
Ja aamulla--kenties enää
sitä painoa ei olekaan.

Ke Heinä 22, 2009 11:54 am



Joku sanoo, haaveilija.
Sanoo sen pilkaten.
Mutta mitä tietää hän elämästä?
Siitä kauniista ja ihanasta jota
haaveilija saa kenties elää
edes aatoksissaan.
Yhtään haavettasi älä kadu
äläkä häpeä, ne ovat onnellistuttaneet
elämääsi ja saaneet sinut
siksi ihmiseksi joka nyt olet.
Elävällä, tuntevalla sydämmellä
voi haaveilla.
Mutta ne joilla
on kivisydän ilman haaveita jäävät.
Unohtaa voit naurun ja ilon pois
haaveilla paremmasta ja
kauniimmasta.
Mutta unohtaa et voi häntä
jonka kanssa olet itkenyt ja
haudannut haaveitasi.
Elävälle ,tuntevalle sydämmelle
joka aamu on tunne uus.
Tummien pilvien takaa
aamut uudet jo pilkistää.

Pilven reunaa ne raottaa.

To Heinä 23, 2009 5:57 pm



Valvotko kanssani tämän yön
kun valo pakenee ja
jään yksin varjojen kanssa.
Ne lähestyvät ja kuiskivat minulle.
Annatko minulle kätesi
tai saanko nojata olkaasi,kun
pelko voittaa ja yö valtaa mieleni
kuin musta silkkiviitta.
Se koittaa minut kokonaan
sisäänsä peittää.

Voitko kulkea kanssani aamuun.
Joku jossakin sinua odottaa.
Viivy vielä hetki,ilman sinua
voisin syöksyä
alas kuin tähdenlento.
Koskaan enää taivaalle en
ehkä nousisikaan.
Valoni sammuisi ja yö veisi voiton.
Sinä voisit sen karkoittaa.

Pe Heinä 24, 2009 7:07 am



Aamun hetki niittyjen yllä.
Usva viipyy kuin uhmaten vielä hetken.
Jo pilkistää auringon säde ja
karkottaa aamun viileyden pois.
Vaan niityllä kukat ne nukkuvat vielä.
Ohi kuljen lehmihaan ja
aidan viertä alas rantaan.
Saunan kuistilla joku on istunut
ja katsonut veden pintaan.
Kuka lie kulkija öinen.
Tunnen tupakan tuoksun ja
jäljet on maahan painuneet.
Mennyt hän on,kuka lieneekin.
Joki virtaa hiljaa ja vedessä sen
kuollut oksa koivupuun.
Joku taittanut sen on, kenties
hyttysiä torjuakseen.



Oven saunaan avaan ja
sielläkin on outo tuoksu ja
penkillä astiassa tumpattu savuke.
Kuka kumma tuo kulkija on?
Öisin tulee ja aamulla
on hän poissa.

Kovan päivän ilta.
Su Heinä 26, 2009 1:19 pm

Sinä istu tähän viereeni
ja kuuntele minua hetki.
Anna tämän päivän mennä
sinne minne meni eilinenkin.
Anna kaiken menneen mennä.
Ulkona painuu jo päivä ja
olemme tässä kaksin,
turvassa huoneesi hämärässä.
Tule viereeni tähän hiljaa.
Yhdessä olemme vahvat
käymään vaikka mailmaa vastaan.
Kaikki huolet torjumme ja
siirrämme huomiseen.
Kaikki murheet unohdamme.
Minä suutelen sinut puhtaaksi
kaikesta siitä mikä
mieltäsi nyt painaa.
Sinut ehjäksi rakastan taas.

Voi kun osaisi murteita.
Ti Heinä 28, 2009 3:58 pm

Laito mie sulhon kalaan.
Ei kauno kaloja tuonut,
ei ahvenen ahventa saanut.
Miten armahin ahvenitta,
ihan vaan paattinsa käänsi
kohi kotoista rantaa.
Näki, lämmitin mie hälle saunaa
kohti kotoista otti suuntaa.
Sousi niemet, sousi saaret.
Ei saanut ahvenan ahvenata.
Kotorantaha sousi sulho.




Saunassa sulho vettä huusi,
mie kiukaalle viskon.
Tukasta raaston saipuatta,
selän pesasin silleen.
Kovin oli sulhoi otettua,
kiinni hammeessa kämmen.

Otin mie sulhoo suullen.
Talutin tuvassa pöyän päähän.
Syötin sulhon, juotin sulhon
panin pankolle makkoamahan.

Itse vierehe venähin.

Ikävä.
To Heinä 30, 2009 7:14 am

Miten voisin työntää sen ikävän pois.
Laittaa sen kaappiin ja sulkea oven.
Aina se esille hyppää ja
minut yllättää.
Siitä en eroon pääse.
Vaikka illalla sammutan itseni
ja käyn nukkumaan,ikävä tulee uneeni .
Se raapaisee mieltäni ja
herättää minut valvomaan.
Muista--se sanoo!



Ja aamulla kun kello soi
ja on aika nousta, nousee
se ikäväkin kanssani taas.
Kahvipöytään se istuu vastapäätä
ja tuijottaa minua tyhjin silmin.
Kun menet työhön otat minut mukaan
--se sanoo minulle.
Ja minä otan, sillä se
on tullut luokseni pysyvästi.
Koko elinaikaiseksi kumppaniksi.

Sinun silmäsi.
Su Elo 02, 2009 9:52 am

Minun taivaani on sinun silmiesi sinessä.
Katseesi on minun aamu aurinkoni.
Se on kaunis kuin kuva,
hukun silmiesi sineen.
Haluan vaipua siniseen katseesi mereen,
Salli minulle katseesi ja
karkoita tämä yksinäisyyteni pois.
Minä levitän siipeni ja lennän
sinun katseesi sinessä ylös korkeuksiin.
Olet taivaani, aurinkoni.

Illoin kun silmäsi päilyvät
kuin metsälampi, minä haluan
hukkua lammen syvyyksiin.
Minä elän silmiesi auringossa
tai niiden öisessä kuutamossa.
Ne ovat minun vuorokauteni valo.
Sinun silmäsi.

Omasta runosta muunnelma.
Su Elo 02, 2009 10:02 am

Kokoelma rikkinäisiä ihmisiä.
Rikottuja sydämmiä,särjetyn
elämän sirpaleita.
Viallisia kehoja,hiukan


kenties keikahtaneita mieliä.
Naisia ja miehiä, kokoelma
oman onnensa etsijöitä ja niitä
joilla jo onni on, mutta hyvät
ystävät löytyvät täältä.
Kyyneliin väsyneitä silmiä,
ja tyhjyyteen tuijottavia katseita.
Monia haudattuja haaveita
ja hiekkaan valuneita toiveita.
On kadotettua iloa ja syviä sielun haavoja.
On nautintoaineilla hankittua
riemua ja sen jälkeistä
tunnetilaa ja kipeä pää.
Eilisiä iltoja tai juhlia
jotka juhlitaan tänään.
On toivottomuutta ja kaipuuta.
Mutta jossakin pilkahtaa pieni liekki.
On koolla ystäväjoukko ja
kaikki he kuuntelvat sinua
silloin kun sinulla on vaikeaa.
Voit kertoa sielusi salat
ja ne jäävät tänne,Kiisselilaaksoon.
On iloa elämästä ja
rakkauttakin hiukan, kaiken keskellä.
On valoa joka
tuo ilon pimeään päivään.
Aina löytyy käsi johon
voit tarttua ja hennosti se
puristaa sormiasi ja tunnet että
lämpö palaa taas elämääsi.
Yhdessä olemme vahvoja.


_________________

Illalla.
Ma Elo 03, 2009 10:24 pm

Ikkunassa istun ,jo vaipuvi päivä
hämyyn illan katoaa kauneus illan.
Aatos kulkee myötä tään kauniin illan
sinne missä istuu hän ja miettii.
Tuskin tuulen henkääkään nyt käy.
Taivas loistaa tulta ja
punaa taivaanrannan se kokonaan.
Tuoksuu yössä vain joki
ja sen penkalla kukkivat kukat.
Yön valo päilyy joen veessä ja
hämy hento sen peiliä peittää.
Soi kaukaa autojen äänet,
ne eivät tähän maisemaan sovi.
Suoniityille nousee
sumu valkoinen ja ilmassa
heinä tuoksuu, se tuoksuu kai
läpi yön.


Pieni kukka, punainen ja hento
koittaa seinustalla ylös ponnistaa.
Yö sen kohta vaippaansa peittää.
Aamua se pelolla odottaa.
Josko olisi kukkia sen kohtalona
vain tämä yksi ilta.
Vai saisiko se tuntea uuden
auringon nousevan kerran.

Muisto.
Pe Elo 07, 2009 10:08 pm

Voi mikä ilta se olikaan!
Että sellaista saattaa olla,minä
sellaista kokea saan.
Olen nöyrä ja kiitollinen siitä
illasta kauan sitten.
Niin kiitollinen että
olisi parempi unohtaa.
Silloin alastomana uiden yön
synkässä vedessä,
tunsin tulevaini yhdeksi
tunturien kanssa.
Yhdeksi heistä jotka
niitä rakastivat.
Seisoin laturilla kauan,
pää painuen vierasta olkaa vasten.
Olin hiljaa ja kuuntelin.
Hiljaisuus puhui
minua jäämään sinne.




Vaan kävelin pois.
Kävelin ohi kallioiden ja ohi
hänen joka kättään ojensi.
Se hetki siellä, se
oli liian koskettava.
Se oli jotain johon en
tarttua uskaltanut.
Minä kävelin pois,
mutta koskaan en unohtanut.

Jos olisin.
La Elo 08, 2009 7:23 am

Jos olisin kuu
voisin kaiken yötä
keikkua ilman vaatteita.
Taivaalla, laidasta laitaan.
Nauraisin ja kulkisin
siellä yksinäni.
Napaani kaivelisin ja
iloitsisn siitä
että saan salaa
kurkkia maata ja
sen ihmisiä.
Nauraisin hullulle mailmalle.
Ihmisille jotka tuijottaisivat
minua haltioituneina
ja unelmoiden.
Heille nauraisin
vasten naamaa.
Joka yö.


Jos olisin aurinko
voisin loistaa kauniimpana
kuin kukaan muu.
Olisin suosittu ja iloinen.
Lämmittäisin kaikkia
osattomiakin.
Antaisin valoni loistaa
ylitse maan,
joka päivä.
Levittäisin hiukseni
ylitse peltojen ja
antaisin valoni
kaikelle maalle.
Minua kaivattaisiin
ja minua rakastettaisiin.
Jos olisin aurinko.

La Elo 08, 2009 10:27 pm


Rannalla kuun valossa kun
yö peittää rakkautemme
on vain läheisyys tärkeää.
Kuiskatut sanat.
Yön syli on pehmeä ja
höyheninen ja tumma.
Hiuksemme täynnä tuulen tuoksua.
Kätesi kosketuksessa hiekkaa
ja sormiesi kosketus hellänä
tuntuu ihollani.
Sydän vasten toista sydäntä.
Niin on ihana nukkua tämä
pehmeä elokuun yö.
Tällä rannalla olemme kahden.
Poissa ihmisten silmistä.
Poissa sieltä missä
rakkautemme ei saisi elää.
Tämä yö on meidän
ja aamuun on vielä aikaa.