Runoja 2009 -2011

Ma Elo 10, 2009 7:58 pm

Ystäväni!
Miten juuri nyt löysit
tiesi tänne.
Miten tiesit että
juuri nyt sinua kaipaan?
Sinun katsettasi,
sinun sydäntäsi.
Sinun hymyäsi ja hellää
kosketusta.
Vaikka sitten nauraisit
minulle, sinä olet
minun ystäväni.
Siksi sinä saat luvan.
Saat vaikka nauraa minulle.
Pysy aina silti vierelläni.

Pe Elo 14, 2009 6:32 pm

Täällä kuljen ja haikailen
yksinäni huoneissa
joissa olimme ennen.
Minulla on ikävä.



Istun yksin ja palelen.
On niin ikävä kun ei ole ketään.
Ei ole ihmistä jolle
voisin puhua ja
joka minua kuuntelisi.
Kuunteleminen on tärkeää,
vaikka en mitään sanoisi.
Voisin ottaa häntä
kädestä kiinni ja hiljaa
koskettaa hiuksiaan.
Kuin unessa sen teen.
Hän silittäisi suun ja
suutelisi sen uudeksi.
Toisi lämmön ja siihen
vierelle nukahtaisi.
Omankin yksinäisyytensä
unohtaen.

Su Elo 16, 2009 10:34 pm

Tanssin villisti.
Jalat maassa vaikka pää
jo pilviä hipoo.
Laulan ääneti hiljaista laulua.
Onnellista ja kaunista.
Hehkun ja palan.
Ihan itsekseni tässä.





Nautin joka hetkestä.
Tanssin ja laulan.
Miten muuten voisinkaan olla.
Nythän vasta täysillä
elän ja tunnen.
Nauraen kohotan katseeni.
Voin astella eteenpäin,
kohti uutta ja ihmeellistä.
Paikkaa onnellista.
Jokin minua odottaa.

Ma Elo 17, 2009 9:34 am

Aamulla kello neljä on sumuista
ja kuulasta, ulkona vielä pimeys
yrittää pitää valtaa valolta.
Luonto herää uuteen päivään.
Kaikki on niin kaunista aamun
kalpeassa valossa.
Ihan niinkuin oli ennen kun
kanssasi katselin aamua.
Se oli upea tunne.
Kokea kanssasi uuden aamun
kirkkaus ja herääminen.
Päivän nousu ja aamukaste.



Voi jos mukisi olisi kaapissa
omani vieressä,
ja sukkasi tuolin päällä, siinä
missä nyt on tyhjä tila.
Keitän kahvia,, pannu
on puolityhjä.
Pöydässä on vain yksi muki.
Silti odotan kahvihetkeäni
niinkuin joka aamu,yksin.

Ilta
Ma Elo 17, 2009 9:32 pm

Pieni sininen hetki.
Sumu sakenee joella ja ystävät
yksi toisensa jälkeen
lähtevät pois.
Kohta olen yksin
ja mietin mennyttä iltaa.
Lasken vettä ammeeseen ja
koitan kädellä,,hyvä on.
Näen tummia varjoja
pihamaalla,sen äärirajat
ilkkuvat minulle.
Yksin jättivät ystävät.
Hyvästelimme ja mustaa
vaan oli täynnä pihamaa.
Laitan ulkovalon ja
taas on kukkia
täynnä pihamaa.
Astun ammeeseen ja lämpö
kietoo minut syliinsä.
Se on kuin ystävän syli,
se suojelee minua
kaikelta pahalta.

Olenko itserakas nainen.
Ke Elo 19, 2009 7:13 pm

Olen kuin sirpale suuresta kivestä.
Kuin muhkea kivi polullasi,
se johon jalkasi lyöt.
Olen rannan lehvien siimes
kun aurinko sinua polttaa.
Olen se taivahan tähti
johon silmäsi ensin sattuu
kun katselet kaukaisuutta.



Olen vain pikkuinen nainen.
Se joka saa sinut kompastumaan
kun olet päättänyt jo juosta pois.
Olen lempeä aamutuuli joka
sinua saattelee kun olet
matkalla sorvisi ääreen.
Olen kaikki mitä koskaan
voit toivoa saavasi
elämältä.

Enkelini.
Su Elo 30, 2009 12:04 am

Jos lähtisit pois,kai ottaisit minut mukaan?
Siipesi kantaisivat meidät molemmat.
Sinun puhtaanvalkoiset enkelinsiipesi,
ne jotka saisit aivan varmasti jos
erkanisit tästä mailmasta.
Me lentäisimme kauas, kauas pois.
Ja sylissäsi olisin turvassa
ja sanasi saavat minut tuntemaan
sinut kun tulet uniini.
Olet enkelini.




Ota minut mukaasi
ja lähdetään kauas täältä.
Jonnekin missä maa ja metsä kohtaavat
ja voimme olla kahden
utuisten laaksojen niityillä.
En halua olla vankina painajaisessa
jossa sinut kohtaisin vain
silloin kun aikaa voimme varastaa.
Sinun siipesi kantavat
meidät kauas kauas pois.
Siniseen uneen, utuiseen laaksoon.

Rakkaus.
Su Elo 30, 2009 3:03 pm

Jos rakastat niin älä sitä
tunnetta pelkää.
Älä kysele miksi niin kävikään.
Et saa asettaa toiselle vaatimuksia
tai valoja odottaa.
Ei niitä voi ehkä täyttää kukaan.
Älä säännöstele sitä tunnetta
joka vallannut on sydämmesi.
Sitä et voi varastoida
turvaksi tulevien vuosien.
Elä tässä ja nyt.



Rakasta tässä ja nyt.
Pitää vaan uskaltaa.
Tunne tulee sellaisena kuin
se valtaa sielusi.
Ilman säästöjä,ilman
että vaadit liikaa,
se ei lennä pois.
Vapaana luonasi ollen
haluaa se jäädä
ja olla siellä
missä sitä ei koskaan
kahlein laiteta kiinni.

Ilta yksin kotona.
Ti Syys 01, 2009 8:12 pm



Liottelen varpaitani, anna kukan tuoksua.
Pehmeyttä pikku varvas
saapi vaikka saippuasta.
Lirputtelen,, lipluttelen,vesi
varpaiden välissä solisee.
Ihanaa on hemmotella ,itseänsä ajatella.
Kukaan ei sitä näe,kukaan
ei voi olla kade.
Pikku hetki ,,,no,,hiukan venyy,
vesi alkaa kylmenemään.
Kukan tuoksu,, ihon pehmeys.
Kelle voisin hiukan keimailla.
Lakka pinkki ,,ihan hiukan.
Noin, nyt olen valmis.
Tulkoon ilta,tulkoon
koko elämä.

Tänään se purjehti taivaalla
yksin ja synkkänä.
Repaleinen pilvi taivaanlaella.
Sitä vastaan tulivat tuuli
ja sateinen henkäys.
Sieluuni kulki pilvi,
särkynyt sininen ja utuinen.
Kylmä kuin jäämeren talvi.



En enää erotu haituvista.
Unessa yksin vaeltelen
taivaan rannalta toiselle.
En koskaan löydä onnen,
en auringon heleyttä.
En ole se pilvi jolla
on hopeaa reunassaan.
En edes se vaaleanpunainen
aamupilvi.
Hän joka minut näkee, näkee
vain tumman pilven, sellaisen joka
purjehtii taivaalla ennen
myrskyä.
Ei kultaista pilveä, sellaista
joka näyttää tien sinne
missä on sateenkaaren pää.
Vain synkkä pilvi olen.
En kultaa ,ne hopeaa.



_________________

Pikku enkeli. La Syys 05, 2009 12:27 pm

Suruni,itkuni annan
kuulua yli tienoon.
Yli koko maan ja
hieman taivaankin rannan.
Ei tule hän joka voisi
tämän tunteen karkottaa.
Ei kuulu ääni,
ei enää hymyä,ei hellää
ääntä.
Ei kättä joka
käteeni tarttuu.
Ei mitään mihin uskoa voisi.
Kaikki tyyni,,,poissa
ja taas on vain kuollutta
ja tyhjää ympärilläin.

Voisin vain istua tässä
ja itkeä.
Voisin vain surra ja
heitellä tuhkaa yli pääni.
Mutta ei.
Olen vahva ja nousen
vielä siivilleni.
Lennän vielä yli tienoon.
Lennän yksin ja hyljättynä.
Lennän koska en
osaa mitään muuta.

La Syys 05, 2009 12:28 pm

Nostan hieman penkkiä ja
laitan musaa soimaan.
Auto kiitää kohti sua
ja kaasujalkaa lisään.
Aamulla jo luonas oon.
Odota vaan, nopeaan
taittuu matka halki maan.
Maisemat kun ohi kiitää
auto pieni tiellä liitää
nopeaan,nopeaan.
Perillä saat levähtää.

Mielessäin on yksi juttu.
Sanoisinko,,puolituttu.
Aion hiukan nuhdella ja
kenties sitten leppyä.
No,,ajan nyt siis yötä myöten
itsekään en tiedä minne.
Ehkä siis teenkin niin
--takaisin jo käännän auton.
Miksi ajaa turhaa matkaa!
Tätäkin on turha jatkaa!

La Syys 05, 2009 12:31 pm



Pellon laidassa alaston mies,
pellolla hän vihtoo
itseään heinilla ja ohdakkeilla.
Mikä lieneen on syy, kysyn.
En selvää vastausta saa.
Heinä korkea heilimöi
ja ilma on kostea.
Hän vaan alasti kulkee ja
yli pellon juoksee kuin kauris.
Jään jälkeen katsomaan.
Tuntematon on jo kadonnut
pellon takana puiden suojaan.
Taas on autio pelto ja
niittytie

La Syys 05, 2009 12:34 pm

Voi minua,, poloinen olen aivan.
Orpo ja yksin tässä
tummuvassa yössä.
Ilma väreilee ja on lämmin
minulla vaan on kylmä.
On niin iso ikävä ystävää.
Ei kuule kukaan kun
puhun ja ei edes kun
suureen ääneen parun
tuskaani rannan kivellä
istuen ja surren.

Tahdon kotiin,lieteni luo.
Oman elämäni hohteeseen.
Sinne missä kaikki
on tuttua ja turvallista.
Mikään ei voi minua saada
siellä horjahtamaan.
Tahdon oman ääneni kuulla
iloa ja naurua soivan.
Tahdon sydämmeni huokaavan
onnesta ja lyövän
kiihkeästi ja lujaa.
En niinkuin nyt,
epäröiden ja oudoksuen
hapuillen ja hiipuen.
Sen riemulla ei saa olla rajaa.
Voi minua poloista
eksyksissä aivan.
Kuka tulisi ja taluttaisi kotiin.

Joskus ei löydy sanoja.
Niitä joilla koskettaisi toista.
Ei sanoja jotka haluaisi sanoa.
Sanoja joilla koskettaisi häntä
ihan sielun pohjaan asti.
Siten kun haluaisi.
Täydellisesti, ymmärrettävästi.
Kokonaan.
Pelkät tavutkin ovat
tuskan takana ja en saa
sanotuksi sanaakaan.
Kaikki sanani katoavat kuin
tuhka tuuleen.
Mitään ei jää jäljelle.
Joskus taas kun voin
ne tavoittaa ja
tuuleen hiljaa kuiskaan.
Kuulet ne ja se mitä
sanomatta jää löytää
tien luoksesi.
Se mikä nyt katosi tuuleen ja
sanomatta jäi,
se olisi ollut
niin kovin tärkeää.

Kotona taas.
La Syys 05, 2009 4:40 pm



On hiljaista,,kuulen neulasen putoavan.
On tyyntä ja ilma on vaiti.
On niin hiljaista että voin
kuulla miten aika liikkuu.
Niin hiljaista että nautin ,koska
aina ei kuule edes omia ajatuksiaan.
Kuuluu vain rapsahdus heinikossa.
Omena putoaa, ihan
pieni omena.
Tuski edes pingispallo.
Silti se rikkoo hiljaisuuden muurin.

Pe Syys 18, 2009 2:24 pm

Unessani näin sinun tulevan vastaan.
Sinulla oli kyltti jossa
luki minun nimeni ja sinä
katsoit jokaista vastaantulijaa
kuin minua etsien.
Sinä tunsit silmäni kun tapasimme.
Käteni ja suuni kuuluivat sinulle.
Sanoit että korvani eivät
enää kuule kuin sinun
kertomiasi lauseita.
Näin unta ja tiesin sinun
tulevan joskus.



Tunsin kuumuutta poskillani ja
lämpöä rinnassani.
Sinä suuressa sydämmessäsi
tunsit samoin,sen
huomasin heti.
Sanoit että päässäsi humisi.
Ylitsemme puhalsi lemmen
kuuma tuuli ja me
kumpikin jäimme kuin
myrskyn silmään.
Näin unta, minä tiesin sen.
Sitten kun tapasimme
muistin sinut.
Ja kerroin uneni sinulle.
Sinä naurahdit ja sanoit
että ei se unta ollutkaan.
Sanoit että suuni puhuu
sanoja jotka olit
suudellut mieleeni.
Ja että sinä tunsit minun
mieleni ja kasvoni,
ilman untakin sinä tiesit
että olin se jonka nimi
luki kyltissäsi.

Auringonkukka
La Syys 19, 2009 6:45 pm


Ilman sinua
olisi aurinkoisellakin
tielläni vain
pelkkiä varjoja.
Sinun kanssasi
nekin polkuni
joille ei muutoin
tulisi elämää
kasvavat keltaisia
kukkia.
Sinun hymysi saa
eloon jo
kuivuneet
tunteeni ja
suonissani virtaa
taas kuuma veri.

Naisenelämää.
La Syys 19, 2009 6:47 pm


Minä ponnistelen että näkisin
orvokin kauneuden.
tai että laulu joka soi,,
että se olisi minusta kaunis.
Melodiaa kuuntelen.
En aina sanoja.
Ponnistelen sen vuoksi että
rakastajani saisi olla
naurava ja iloinen.
Vailla huolia, aina.
Siihen minut on opetettu,
en osaa muuta.
Antamaan osa itsestäni toisten
ihmisten käyttöön.
Se osa joka eniten olisi
kuitenkin tarpeen itselle.
Voimavarani,uskoni.
Ponnistelen huomatakseni aina
iltataivaalla sen
vaaleanpunaisen purppuran.
Loimun ja kauneuden.
Vaikka olisin kuinka väsynyt.
Minä en sano koskaan ei.
Ponnistelen elämässäni
säilyttääkseni
onnen ja ilon,silloinkin
vaikka musta vaate
on jo vedetty kaiken eteen.
Vaikka menetän rakkaan.
Olenhan minä nainen.
Ja naiset ovat sellaisia,
uudelleenrakentajia ja alkajia.
Ponnistelen jotta taloni
täyttyisi joka kesä
ilolla ja naurulla.
Voinhan aina itkeä hiljaa
kun toiset ovat menneet
nukkumaan.
Talvella kun luonto kuolee,
silloinkin kasvatan auringonkukkia
eteisen ikkunalla.
Ja saan ne aina kukkaan.

Jos olet löytänyt sen.
Ilojen puutarhan.
Ja enää et itke.
Enää et ole kylmä kuin jää.
Siellä koet että
aina on kevät.
Aina olet pieni tyttönen.
Kukkia sylissäsi.
Lapsuuden saduissa kuljet.
Lapsuuden niityillä
kukkia poimit.
Ovat hauraita muistoja
vain ne surut ja murheet
joita elämän polulla kohtasit.
Ilon puutarhassa,
lapseksi jälleen tulet.
Siellä voit olla
kuin aina ennen.
Pieni ja hento.
Suloinen ja naurava
kiharapää.

To Loka 01, 2009 11:23 am

Olen säikky, mutta minussa
elää kipakka uhma.
Kaikki tahtoni rippeet kun
joskus kokoan ja
kiidän oudosti pois.
Tulet vielä sen huomaamaan.
Astun vapauteen ja
sinäkin saat tilaa kasvaa.
Opin ehkä elämään
pelkäämättä ja yksin.
Mukaani vien vain omat
ihanat muistoni ja
kalpean syyllisyyden.
Sen kanssa voin
elää kyllä.



Sinä lannistat minut ja
olen kuin kuivunut ruoho.
Lopulta en ole mitään.
En edes muisto kenenkään
kansiossa,en
edes pieni laulu.
Vasta astuttuani pois
näistä ympyröistä
minä voin taas kasvaa.
Mutta jos vielä
täällä piileksin,
toisen ihmisen selän takana.
Silloin olen vain
vauhko pikkutyttö,
en nainen koskaan.
Ja kuitenkin minä haluan
joskus olla se
kuningatar.

To Loka 01, 2009 11:26 am

Olen nainen.
Olen ollut aina,mutta
vasta nyt alan taas
olla se pieni nainen joka
katosi arjen kiireeseen
Ja jolla oli liian isot haalarit
jokapäiväisinä kuteinaan.
Oli arki tai pyhä.
Kumma kyllä tunnistan yhä
sen ihanan halun
laittaa iteäni ,ainakin
kampaan nykyään hiukseni.
Ja omistan taas

To Loka 01, 2009 11:26 am

Olen nainen.
Olen ollut aina,mutta
vasta nyt alan taas
olla se pieni nainen joka
katosi arjen kiireeseen
Ja jolla oli liian isot haalarit
jokapäiväisinä kuteinaan.
Oli arki tai pyhä.
Kumma kyllä tunnistan yhä
sen ihanan halun
laittaa iteäni ,ainakin
kampaan nykyään hiukseni.
Ja omistan taas


jopa huulipunan
Olen pitänyt pitkään
välimatkaa naiseuteen.
Melkein jo päästin
sen karkaamaan pois.
Mutta ehdin vielä.
Ehdin ottaa sen
iloista kiinni ja
sanoa sille taas
että haluankin olla
uusi pieni nainen.
En enää nuori ja tietämätön.
Vaan villi ja riemukas,
kaikkea kokeva ja
silti niin ujo
ja hellä.
Tahdon tulla tutuksi
kaikelle josta en ennen
piitannut.
Kokea sellaista jonka
ohitse olen nukkunut.
Olen ollut joku muu
naisen ruumiissani.
Joku jolle vain työ ja
jaksaminen arjessa oli
tärkeää.
Nyt haluan elää unelmaa.

To Loka 08, 2009 10:40 am



Tämä pieni hetki on meidän.
Se on sinipunainen ja kaunis
kuin kukka vihreässä varressaan.
Se on kesätuulen viimeinen
lämmin henkäys
kun talven alku jo kulkee
ylitse viljavan pellon.
Se on auringon varjoja lähenevässä
illassa.Sen
hennossa viileydessä.
Siellä me uudelleen
kohtaamme aina.
Sinä ja minä.
Tämä pieni sydän,
niin täydellinen on luotu
sellaiseksi että
se ei taivu toiselle.
Se kantaa niitä sanoja
aarteinaan jotka
kerran lahjaksi annettu on.
Niissä on se voima
jolla se selviää aina
yli yksinäisen talven.
Sitä voimaa,sitä tunnetta,
emme me kunpikaan antaa
halua pois.
Se on odottamassa.
Sen jaamme vain toisillemme.

Pe Loka 09, 2009 7:11 pm

Tahtoisin uuden huomisen vielä.
Niin kevyt on kanssasi askeleeni.
Kulkea rinnallasi on
niin helppo.
Nämä kiviset polut,
jotka tielleni joku jo asetti.
Ne ylitän hypähdellen ja
kevyesti ilosta loikkien.
Kun rinnallasi saan olla.



En tiedä milloin sen huomasin.
Tie sinun rinnallasi
kulki läpi kukkamaan.
Se tuuli joka kylmensi
ennen rantamilla,
se taukoaa aina kun tulet.
Siksi välitä en.
Siksi kannatti lähteä
ja kanssasi kulkea
vaikka tie on kivinen.
Vaikka joku heittääkin
kivellä meitä.
Väärintekijät,kulkurit te
menkää matkoihinne
Huomaan vaan miten kaunis
on maisema kanssasi
katsoa,miten
lämmin on taivas.
Ja miten sininen meri.
Eilisen harmaa usva ei
tänne yllä.
Voi tule kanssani vielä.
Tule huomiseen.

La Loka 10, 2009 5:41 pm

Älä itke jos pettynyt olet.
Sinä saithan jo niin paljon.
Löysit mielestäsi ilon ja
sille jo osasit kodin tehdä,
oman paikan sisimpääsi.
Olet löytänyt ilonpuutarhan.
Saat kokea kesän ja syksyn.
Siellä voivat todeksi tulla
ne lapsuutesi sadut
jotka alkoivat - olipa kerran.
Siellä puiden oksissa keinuvat
hauraat verkkokeinut
ja niillä voit loikoilla ja
muistojasi kerrata aamuin ,öin.
Puutarhassa unikot kukkivat.
Ja talvella kun silmut
nukkuvat,nukut sinäkin.
Keväällä voit retken tehdä
puutarhasi perukoille,
sinne missä kasvat leskenlehdet
valtoimenaan.




Niiden vierellä odotat aurinkoa
ja suunnittelet mitä voit
puutarhassasi kesällä
tehdä ja kokea.
Unelmissa voit kulkea ohi
lummelammikon,kauas
pitkospuita taas
karpalosuolle.
Silloin kun polun
vierelle puhkeavat
suopursut kukkimaan.
Ja unessa, silloin jalkasi
ovat kevyet ja vahvat.
Sinä voit kävellä
vaikka poikki koko
avaran suon.