Runoja ja värssyjä

Runoissa
Jos ei oikeasti,
niin runossa voi:
Hyppiä,
tanssia avojaloin,
loimuta
rakkautta suurta,
kurottua kohti
vuorenhuippua,
tuittuilla,
kiukutella
kutitella,
tutista.
Suudella niin
kuin ei
koskaan ennen
runoissa voi.
Mitä vaan!
Runoissa
mikä vaan
on mahdollista.
Tiesitkö sen.

Pieni aamuruno


Aamuhetki ja
muistojen tuoma
kuva välkähti
vedenpinnan väreissä
-- rakkaampi kuin
muut,
tutumpi
kuin kukaan.
Mietin hetken
-- vieläkö
kuulet kuikan
aamulaulun?

Ystäväni
Toukokuu 18, 2011 4:05 pm

Sinä
älä rakasta
minua siksi
että sinun
täytyy rakastaa
älä siksi
että haluat
huolehtia jostakusta
äläkä siksi
että säälit minua
kun kukaan
muu ei minusta
välitä.
Rakasta minua
tietoisesti
taidolla ja tunteella.



Huolehdi
hoivaa ja välitä
koska rakastat
minua.
Vaadi minulta
vastarakkautta
anna minunkin
huolehtia sinusta
äläkä ikinä
luovuta
vaikka näyttäsikin siltä
että säälistä
sinua rakastan
niin ei kuitenkaan ole
eikä tule
ikinä olemaan.
Minä rakastan
sinua aina,
aidosti ja vahvasti.

Toukokuu 18, 2011 10:22 pm

Kuolema on kuin äiti,
tai pojalle kuin morsian.
Se hakee meidät
yönmustilla
vaunuillaan kun
aika on täysi,
hakee kuolleet manalaan.

Se on lempeä
ja rauhallinen, niin kuin
tuuli hiljainen.
Kuolemalla on
surulliset ja tyhjät
silmät,
kätensä ovat kuin
lastaan hoivaavalla
äidillä.

Aina yön tullen
tuo valjakko musta
saapuu hakemaan vainajiaan.
Silloin katsoja tietää
sen, on hetki tää
tuon yhden elämän loppu.

Toukokuu 19, 2011 8:05 am

Rannat välkehtien
ja metsä,
kuin vihreät valjaat
järven ympärillä
rajaamassa sen
ääretöntä sineä,
yllä kaartuvan taivaan
hahtuvapilviä
ylös nostaen.
Rantakalliot kuin
kämmenenä pidättelemässä
maan ja veden tuoksua
haihtumasta aamu-auringossa
ylös avaruuteen.
Luonto täynnä
valon ja lämmön voimaa.
Tässä, aamun kullatessa
tienoota hehkuvin värein
keskellä kesän kuvaa
ihmisen on helppo olla.

Toukokuu 19, 2011 1:57 pm

Kotijärven rannasta
löysin
isän vanhan
kalaveneen,
ja ihan
kuten lapsena ennen
olen jälleen
kapteeni sen.
Voima tuntematon
purttani kuljettaa
kohti mahdollisuuksien
maailmaa.



Mutta tuuli
jos tyyntyy
voi airoista
hellittää
silloin miettii:
liian kauasko
silmä lapsosen tähyää,
kotiranta
kun näkemättä jää.
Siell yksin
voi olla aarre aito
kotirannan kukkiva
lumme
tai ystävä sinisorsa,
joka vierellä
venosen soutaa.

Toukokuu 19, 2011 2:26 pm

Unen hauras
utuinen harso
jo verhoo maan.
Unen maahan
kuljen
niin kaunis on
unteni maa.
Sen taivas niin
kirkkaana siintää
ja korkeella
sinessä sen
lintunen pieni liitää
sen laulua
kuuntelen.
Se helää huilun
lailla
ja ääni kauaksi kantaa.



Olen unessa
huolia vailla,
niin hyvä olla on mun.
Sinne tahdon taas
kulkea kanssasi
sun......

Toukokuu 20, 2011 11:17 pm

Palataan menneeseen,
ei viime syksyyn,
ei kevääseen.
Vaan vuosien taakse,
lähes lapsuuteen.

Aikaan, jolloin ei
ollut aikaa laisinkaan,
oli koulu, ruokatunti, välitunti.
Oli pörrötukka
illan ja aamun välissä
paljon hämäriä ajatuksia.

Oli ystäviä, kavereita
aina ympärillä.
Oli tuttu kaupunki
ja sen tunkkainen väki.
Siellä seassa me,
paremman huomisen lapset
heiluimme ja joimme,
parempaan
huomiseen uskoimme.

Maleksimme yhdessä
illat ja yöt kaduilla,
ilman kenkiä
ikuisessa kesässä.
Vaelsimme edestakaisin,
olisimme varmaan
hypänneetkin,
jos joku olisi
meitä ohjannut.



Söimme mansikoita
ja patonkia,
elimme kuin herroiksi
mielestämme.
Kilju vaihtui punkkuun
ja syksy palelsi
varpaitamme.

Tuli pian talvi,
puimme "hyväihminen"
naamarit yllemme,
tietämättä ettemme
enää niitä riisuisi
Joimme kasvukipuihimme,
sivistyneesti
naamarit yllämme.
Ei enää vapaata
rakkautta,
salaisia suudelmia.
Vain peitettyjä
katseita,
sydämessä valtava
vapauden kaipuu.

Toukokuu 20, 2011 11:37 pm

Elämäni on
ollut kuin satu.
Tosin satu
Rumasta ankanpoikasesta,
josta kasvoikin
kaunis joutsen.





Minun satuni loppu
on vain erilainen...
Ei tullut minusta
kaunista joutsenta.
Tuli kitukasvuinen,
aikuinen lintu,
jonka siivet kantavat
vain palan
kerrallaan,
ja kauneus joutsenen
jäi sanoiksi satuun
onnelliseen.



____________

Toukokuu 21, 2011 10:51 pm

Metsän neito

Silmät hällä tummat
kuin öiset vedet
kesäyössä.
Kuulaat kalliot
vaaleat on posket,
metsän neitosen,
niitä kastele ei
nyt kyynelkosket.
Hän katsoo odottaen.
Metsän sievän sylissä
istuu mättäällä hän,
karpalo tuoksuu
ilmassa suon.

Kaiken tuon yllä
valossa iltataivaan
on värit honkien
runkojen punaiset.
Tyttö kutsuu ja huokaa,
-- öinen kulkija
uneeni tuokaa.
Häntä yön kun
hellin ja sylissä nukutan,
ei aamulla muista
hän muuta lain.

Toukokuu 21, 2011 11:19 pm

Pelkään
sitä
päivää,
kun
herätessä
huomaan
etten
enää
kiirehdi,
tule
sanoilla
sinne
luoksesi..

Toukokuu 22, 2011 3:49 pm

Tänään
aurinko paistaa
jo kirkkaana.

Taivaalla on
pieniä pilviä
mutta aurinko
paistaa
niiden välistä
jo valoisasti.

Murheen kiviä
vielä on tiellä,
mutta enää
en kompastu
jokaiseen niistä,
hyvä näin....

Alan osata
taas elää......

Toukokuu 22, 2011 6:06 pm

Minun runoni ovat
lausumattomia sanoja.
Hiljaisuus, joka haluaa
tulla kuulluksi.

Minun runoni ovat
sieluni pimeä puoli
ja ajatukset,
joita en tiennyt
minulla olevan.

Minun runoni tulevat
mieleni kätketyistä syövereistä.
Eivät ne kysy lupaa,
ne vain tulevat.
Ei niitä synnytetä,
ne vain syntyvät.

Syntyessään
ne katsovat silmiini
ja pyytävät antamaan
niille hahmon.

Niin minä piirrän
ne paperille.


Ei omaa tekstiä tämä vaan lainattua.....

Rannalla.
Toukokuu 25, 2011 6:10 pm

Tuulen ääni kaikkialla
ympärilläni,
Veden saartama ranta
on kuin pieni
vihreä saari,
Linnun kaihoisa laulu
soi pihapuussa.
Rannan kaislikossa
yksinäinen
tyhjä vene odottaa
soutajaansa.

Siellä saaressa
istun kesän kynnyksellä
odotan.
Koskahan rakkaani
saapuu ja noutaa
minut luokseen.
Ilolla lähden.

Toukokuu 27, 2011 10:12 am

Tuulessa on nykyisin
voimaa enemmän
kuin minussa.

Huojun, huojun
tärisen selkä
kenossa .

Meinaan kaatua,
mutta olen päättänyt,
en kaadu.
En vielä
en ainakaan aio
niin tehdä
Kaikki me kaadumme
aikanaan.



Huojun, huojun.

Olemme tasoissa
-minä ja tuuli.
Aion voittaa
ainakin
tämän erän.

Pystyssä päin
seisoen ilman
tukea,
omilla jaloilla.

Toukokuu 27, 2011 10:28 pm

Jos olisit
tässä vierelläni,
katselisin silmiäsi
ja suutelisin
poskeasi.
Ottaisin sinut
kainalooni ja
silittäisin hiuksiasi,
kuiskaisin
korvaasi kuinka
tärkeä olet,
ja toivottaisin
hyvää yötä!

Toukokuu 28, 2011 5:39 pm

Ajattelin ottaa
lomaa viikon.
Elää vain tätä
päivää.
Jos voisin
olla lomalla
surusta
kaipuusta
valvomisesta
ajattelemisesta.
Katsella näyteikkunoita
kierrellä kahvioita
ilman ajatusta
että nyt pitäisi
jo olla muualla.
Ajattelin
olla vaan
elää vain itselle
joka
hetken
elää vain päivän
aina
kerrallaan.

Voisin ajatella
että aloitan
lomani
syksymmällä.





_________________

Toukokuu 28, 2011 6:28 pm

Ilta

Auringon laskiessa
vaivun ajatuksiini.
Istun laiturilla,
kuuntelen luonnon
sointuja hiljaisuuden.
Kasvoni heijastuu
vedestä,
aurinko värittää
kullankeltaisiksi
hiukseni,
varpaani koskettavat
veden pintaa.

Huudan kokonaiselle
järvelle
pitkin rantojen
"Minä tätä
maisemaani niin
Rakastan"!



_________________

Toukokuu 28, 2011 9:57 pm

Se oli vain hetki
tuulessa puhaltava
lämmin pieni
henkäys joka
hipaistessa ihon
pintaa jättää
jäljen.
Niin tuo hetken tunne
herätti kaiken
mieleeni
jonka olin jo
unohtanut.

Vai olinko
sittenkään?

u Toukokuu 29, 2011 8:27 pm

Kun synnyin näin
ensikatseellain minä
jo menninkäisiä,
-- missä lienevät
olleet silloin
kaikki satujen
suloiset keijut.

Minä pikkuinen
tyttö vain oon,
vuodet karttuivat
isoa minusta tullut ei.
Sain kehooni värin
kuin kalpea haapapuu,
silmiini värin
metsän sammaleen.
Ei ole hiukseni kauniit
kuin vehnäpelto
vaan väri niiden
on punaloimuinen
kuin Lapinmaan
öinen taivas.

Ei ääneni helise
kuin hopeatiuku
on sointi sen tumma,
mutta silti on se
niin suloinen,
sanotaan.
Tunnen mä itsekin
sydämmessäin
olen vain pieni
takametsien tyttönen,
-- kenties olen
sukua sadun
menninkäisten.



_________________

Toukokuu 29, 2011 8:54 pm


Tuulikello.

Minusta tuntuu
kuin hiljainen kello
soisi taukoamatta
jossakin lähistöllä.

Dink dink dink....
ei anna nukkua.

Helisee tuulessa
ja tuuli vie
minusta osia pois
vähän kerrallaan.
Lennän pois
ehkä kesätuulten
mukana kokonaan.

Hajoan ympäröivään
pyörteeseen
ja katoan
pikkuhiljaa
näkyvistä,
vain kello jää
heläämään.

Dink dink dink
-- tuuli sitä
soittelee.

Toukokuu 30, 2011 12:16 pm

Jossakin ihmismielen
pimennossa
ilo tanssii surun kanssa
ja saa sen hymyilemään
--muistatko, kysyy?
Toisilleen kaiken
ne kertoo.

Ilo kertoo suruistaan.
Suru kertoo iloistaan.
Täydentävät ne toisiaan
ja toisilleen kuuluvat
ja samalla ne molemmat
kuuluvat jokaiselle
meistä silloin
kun aika on.

Viulu surusta hiljaa
laulaa, yhdessä
pianon iloisen kanssa
se kertoo tarinaa.
Ilo ja suru sen tahtiin
ne tanssivat
yhteen kietoutuneina.
Metsä katsoo tanssiaan
lehtien pyöriessä
ympärillään.

Jatkavat ilo ja suru
yhteistä tanssiaan
kunnes elämä raukeaa.
Ikuisuutta solisevan
puron äärellä ne
viimein toisilleen
kumartaa.
Kiitokset tanssista
elämän.

Matkalla
Toukokuu 31, 2011 8:36 pm

Milloin päätyy
tää yksinäinen
iltahetki
milloin alkaa uniretki.
Sen teen sun kanssas
kauas sinne
taakse tähtitarhain,
maihin uusiin
kaukaisiin.

Kanssasi mä sinne
lähden, reunalla
tähden istumme kaksin.
Käymme me
käsikädessä
innunrataa kulkemaan
avaruutta
aavaa katsomaan.

Ota siivet vahvat
selkääsi, minä
lähden mukaasi
enkä pelkää.
Näin kuljemme
kaksin me
unenmaahan kaukaiseen
luo tähtitarhain
loistavain.
Läpi kuljemme
tähtisumun , sen utukuvaa
ihailemme.
Tiedä en kuinka kauaksi
lie, tämä yhteinen
unen tie
se meitä vie...
meitä vie…

Kunnes aamu sarastaa.....

Toukokuu 31, 2011 9:09 pm

Punainen huivi
eteisen naulakossa
muisto jostain
joka ei enää palaa.
Muisto aamusta jolloin
aloin päiväni iloiten.
Odotusta täynnä
huivin puin ja
ulos kiirehdin.
Kännykkä taskussa
koiraa pissitin, iloisena
punaisin poskin.
Nyt sinne aamuun
palata voin
vain haaveissa
kaihoisissa.

Kesä 04, 2011 5:26 pm

Yhdessä olemme,
vaikkakin eri suunnissa.
Sinä ilmassa siellä
minä rannalla täällä....
Tuomikin kukkii
tuo tuulahdus syliini
valkoista lunta...
Silti me molemmat
samoissa tuulissa.
Hopeinen,
kimakka heläys:

----Ahaa, ajattelit minua,
samalla kuin minä sinua.

----------------------------------------------------------------

Yhdessä olemme,
vaikkakin eri suunnissa.
Sinä ilmassa siellä
minä rannalla täällä....
Tuomikin kukkii
tuo tuulahdus syliini
valkoista lunta...
Silti me molemmat
samoissa tuulissa.
Hopeinen,
kimakka heläys:

----Ahaa, ajattelit minua,
samalla kuin minä sinua.



Ajatuksemme ja
kaipuumme kohtasivat.

Sinä siellä
minä täällä.....