Runoja 2009 -2011

Su Tammi 09, 2011 9:45 pm

Yön tullessa ja
avatessa jälleen
tumman
salaperäisen sylinsä
meille
kuulen
kutsusi kaukaa.



Tämä ilta
on hellä
ja kuten aina
tämä tumma yö
avaa salaisuutensa
meille.
Ja taas kerran
niin minä kadotan
ikäväni sinun
syliissäsi.




_________________

Ti Tammi 11, 2011 5:52 am

Minut hitaasti herätä.
Kosketa minut
eläväksi vielä kun
kuu on himmennyt
ja talvi soi suruaan.
Ota ja lämmitä
tunnen vilua aamun
valossa ulos katsoessani.
Ei pakkasta
mutta lumenvalkoinen
on niin kylmä
ja kliininen väri.
Ota siis syliin
lämpenemään.
Minut rakasta
taas eläväksi.
Ole minulle
aamuisin yhtä
kuin lämmin koti.

To Tammi 13, 2011 7:27 pm

Vain yksinäisyydessä
saan olla
juuri niin surullinen
kuin tunnen.

Muiden seurassa
minun on
näyteltävä,
etteivät he ahdistuisi.

Iloinen ja hilpeä
sitä minulta
odotetaan......







_________________

To Tammi 13, 2011 8:04 pm



Kuljettuani metsässä
yöllä, taustalla
soi surullinen laulu.
Sanat kertovat
rakkaudesta
ja kaipuusta,
ne kertovat yksinäisyydestä.
On kuin joku olisi läsnä
kulkisi vierellä,
ja lukisi ajatukseni.
Aina välillä hän
yhtyy kertosäkeeseen,
yhtä yksin on,
kenties.
Laulun loputtua
viimeiset sävelet
kaikuvat kadoten
hiljaisuuteen.
Ja laulu alkaa alusta.
Hiljalleen se
kaikuu metsän puissa
kadoten pimeyteen.

La Tammi 15, 2011 3:25 pm

Sen jo tavatessa tietää
on pian luovuttava
kaikki maistuu niin ihanalta
- on kaikessa kielletyn
suloinen sivumaku.
On vain tietty aika
sen ajan vain saamme
yhdessä käyttää.
Voimme kuukaudessa
elää vuoden tarpeiksi
-hyvinkin niin.

Kumpikaan eikä tahdo
sitoa toista, ei
sitoutua kiinni.
Tunne vain määräajoin
saa selkäänsä suuren
linnun siivet
-mieli pääsee
pilviin tanssimaan.
Kun on aikamme mennyt
ja sinä lähdet
minä mielessäin näen
kuinka riemuiten liidät
ja matkalles
onnea toivotan.

Ma Tammi 17, 2011 8:53 pm

Minä tässä
lakastun
kukan lailla,
yksinäni
hoivaa vailla.

Ei lämpöä
ei kosketusta,
ei hellää
suukotusta.

Kova tyyny,
vetoinen ikkuna
ohkainen peitto.
Palelee sielu.
Murheinen
on mieli.

Ke Tammi 19, 2011 2:52 pm

Yhäti olen tässä
hetkessä
mukanani
tuhannet muistot.
Kymmeniä elettyjä
eilisiä.
Satoja,toivottavasti,
tuntemattomia tulevia
huomisia.
Tämäkin käsillä
oleva kaunis
hetki,
kanssasi auringossa
on suurta
olemassa olemisen
lahjaa täynnä.

Ke Tammi 19, 2011 7:14 pm

Kun puhut
minulle tähdistä.
Sanot, että olet
yksi tähdistä.
Ja vaikken yhtään
niistä nimeltä
tunnistakaan....
-sinä olet
tähteni.
Olet lähelläni
etkä valovuosien
päässä kuten
tähdet muut.

Näytä minulle
öiseltä taivaalta
oma tähtesi.
Osoita oikeaksi,
ettei minun
tarvitse olla kukaan
muu,
--vain tähtesi.
Sinun tähtesi..
Sano että
tahdot kanssani
jakaa
universumin
suuren yksinäisyyden?
--Ja Oman tähtesi!




Voi kauheaa miten ennustava runo!

Su Tammi 30, 2011 3:13 pm

Sanat


Piikkejä,tuhoavia,
pistäviä,
täynnä on lauseet.
Sanoja valheellisia.
Kauniiden sanojen,
alle piiloutuu,
petollisuus kavala.

Ystävyys ja petollisuus,
ovat yhdessä kulkevia
kuin viha ja rakkaus.




Kyynel


Suolainen kyynel,
poskea pitkin vierii,
polttaen ihoon jäljen.
Surusta se
syntyi.
Syvä uurre,
koskaan katoa ei,
jää jälki,
jota pyyhkimällä pois,
ei saa milloinkaan.





Mitä tein

Pienen pieniä,
palasia,
sirpaleita,
murusia.

Verta,
kyyneliä,
kipua.

Särkyneenä ei
ole helppo
olla.

Su Tammi 30, 2011 7:44 pm

Kun se iskee,
se iskee kovaa.
Sitä ei pääse piiloon,
ei juoksemaan karkuun.

Se on kaikkialla,
joka nurkassa.

Tuntuu hyvältä.

Kun se katoaa,
se katoaa heti.
Sitä ei löydä piilosta,
ei juoksemalla saa kiinni.

Tuntuu kurjalta.



_________________

Ti Helmi 01, 2011 6:10 am

Muista, että tämä
alkava päivä tulee
vain kerran,
eikä koskaan palaa.
Huomenna se on jo eilinen.
Tämä hetki on
olemassa nyt,
ei enää tunnin taikka
vuorokauden päästä.
Se on ainutlaatuinen.
Kaikki eivät näe
huomista auringonnousua.

Kuvittelemme,
että aina on aikaa.
Entä jos ei olekkaan?
Kerro siis ystävillesi
ettet ole unohtanut heitä.
Kerro että he
ovat ajatuksissasi,
--että he ovat
läsnä päiväsi jokaisessa
hetkessä,
--kerro se heille.
Ehkä huomista
ei tulekkaan.

Me teemme virheitä.
To Helmi 03, 2011 8:16 am

Ottakaamme
opiksemme virheistämme.
Ei ole vielä
keksitty tapaa,
joka veisi
taaksepäin ajassa.

Tapaa palata
elämääsi paikkaamaan.
Tai sitten
sellaista ei tarvita...
- ken elää
hän näkee.

Ja koskaan
maailma ei romahda,
ei vaikka luulet niin.
Se vain
jatkaa uusiin
huomisiin.

Ja elämä
jatkuu radallaan,
ja elämän myötä
viisastutaan...
-näin on aina ollut.
Ja oleva on.

La Helmi 05, 2011 11:06 am

Jo on lähtenyt
minusta kaipaus
jonka poissaolosi
herätti.
Huomaan nyt
-et poissa ollutkaan
Vain minun mieleni
harhaili
toisilla poluilla.
Poissaolevana
itseeni sulkeutuneena,
en huomannut
miten lähellä olet
ollut koko ajan.
Mukana kaikkialla
-Sydämessäni asuen.

La Helmi 05, 2011 8:58 pm



Ahdistustani haukon
kokoon käpristyn
hermot herkkinä
kivisessä puristuksessa
mitään näkemättä
huminaa korvissa
tuskaista hikeä

Tekee niin kipeää.


Ennustinko tulevaa??

Pe Helmi 11, 2011 6:15 pm

Mietteitä.

Pidä tallessa kaikki ne hetket,
jotka valoa tuovat
ja joissa on enemmän elämää
sisällä kuin tiedätkään.
Sillä niillä on uskomattoman
suuri merkitys silloin,
kun kuljet pimeässä,
etkä näe valosta
edes pikkuruista sädettä.




Mietteitä.

Mitä enemmän tahdot
tehdä hyvää
ja välittää kanssaihmisistä,
sitä suurempia
kärsimyksiä sinulle annetaan,
mutta voitettaviksi vain.
Elämähän on
kilvoittelua itsensä
kanssa , luulen niin.

La Helmi 12, 2011 3:16 pm

Tyynyni kätköön käperryn,
kuin silmunsa suojaan
pieni pajunkissa.
Suojaan pakkaselta.
Tämäkö aurinkoinen päivä
on kevään ensihetki,
keskellä päivää hetken
on esillä vain häivähdys
kirkasta taivaankantta.
Kevättä se enteilee.

Tässä piilossani
kun silmäni raotan.
Ei kiirettä kai kesään,
kai ensin eletään
tää valkea kauneus
kevääseen asti.
Sitten, kevään
korvalla ,ihan jo
ovella ollessa
sydäntalven viimeinen
ponnistus,
revontuli laella taivaan.
Pakkasen paukkuva
väistyminen,
viimeinen huurteinen aamu.
Ja viimein, leuto
tuulonen saapuu
se saa maan
jo lämmittää.

La Helmi 12, 2011 3:55 pm


Tuo tyttö.
Kai oli hän
lajinsa viimeinen,
ainoa, joka vielä näki
metsänhenkiä.
Näki peikkoja ja
keijukaisia hän.
Tyttö juoksi niityllä
yhdessä
metsänhenkien ja
varjojen kanssa.
Kukaan häntä
uskonut ei.
Niin kerran sitten
tyttö metsään jäi.
Metsänpoikaan siellä
rakastui ja
siivet läpikuultavat sai.
siellä yhä he
elävät kai
vieläkin onneaan...
--Jos eivät ole kuolleet
jo pois.

.

_______________

Su Helmi 13, 2011 9:35 pm

Tänä iltana kun
taivaanranta oli
punahopeaa,
ja pelloilla kimalsi
pakkasen kuuraa.
Laskeutuivat silloin puiden
oksille pitsienkelit,
valkoisissa hunnuissaan.
Illan hämyssä
kutsuivat ne
kauneuttaan katsomaan,
hetkeksi pysähtymään.
Ja suuren luonnon
äärettömään rauhaan,
tulijan toivottivat
tervetulleeksi.

Ke Helmi 16, 2011 7:04 pm

Minulla ei ole sanoja,
niitä hienoja, suuria,
monenmuotosia,
joista syntyy runoja.
Sanani ovat pieniä,
harmaita,ja usein
sellaisella mutkalla
että joskus
menevät sekaisin.
Miten niillä kerrotaan
kauniisti kuinka
ikkunan takana
lumi kiteytyy kuvioiksi.
Taikka ihana on hymysi,
kuinka rakas naurusi.
Tiedän että kyllä
sanoja on kaikenlaisia,
ja minä mietin
sanoisinko, vai kuvaisinko vain.
Ja niin piirrän lumeen sydämen.
Sanomattomista sanoista
tiedän
--sinä olet samaa mieltä.
Käännyt kohti
ja otat minun käden
sinun lapaseen.
Lämmittelen siellä.

Kevätuni.
To Helmi 17, 2011 7:20 pm

Sinä yönä minä nukun
ikkuna auki
ja kuuntelen
sateen ropinaa.
Sinä iltana puen ylleni
silkkisen paidan,
ja asetun odottamaan.
Heiluttelen varpaitani
ja pyyhkäisen
rohkean yöperhosen
tyynyltäni.
Vihdoin kesä saapuu.
Kuin ylkä se
viereeni laskeutuu.
Se kutittelee kättäni
ja liikuskelee hiuksissani.

Sinä ensimmäisenä
kevätyönä hukun
hiljaisuuteen
ja luon huoneeseeni
tunnelman,
oman kesäisen
vihreän porraspään
jonne menen istumaan.
Sinä yönä
minä pystyn pakenen
todellisuutta.
Sinä yönä osaan
taas elää ja rakastaa.

Siihen tarvitaan
vain keväinen sade.

La Helmi 19, 2011 11:04 pm



Posliininukke
ei tanssia voi.
Ei laulaa eikä soittaa.
Täytyy maailman
loppuun asti
vain hiljalleen elää .
Posliininukke.
Miks ei olis
onnellinen,
saahan olla aina
kaunis ja
hyllyllä istua vaan
kauniissa mekossaan.
Katseita kerää,
ei silti koskaan
tuntemaan herää.

Ti Helmi 22, 2011 12:54 pm

Haaveilen jo kesästä,
lättykesteistä
mutta huopa on revennyt
ja muurinpohjapannukin
ruostunut
aitan seinustalla.

Aitan punagraniitti
on auringossa
kuin kanervan värinen.
Tuon vanhan ystäväni
kivijalka hohtaa kultaa
ja hiukan sillä on jo
sammalta huopakatossa.

Kesästä haaveksin.
Kaikkialla on valoa
omenahilloa, nuotiolla
tirisevä pannu
ja nauru raikaa.

To Helmi 24, 2011 6:58 pm

Kuiskaa se minulle.
Sano kerran se
ääneen...
kuiskaa hiljaa.
Koittaisit edes,
voisit saada
minut sanojasi
uskomaan.
Ollaan ihan kahden
tässä tarinassa
saisinko kuulla
sen suoraan...
voi jos sanoisit
kerrankin.
En kaunistelua.
Voidaanko viimein
alkaa elää kuin muut.
Tahdon oikeesti elää,
vaikka pitäisi kaikki
alusta aloittaa?
En kuulla halua
aina vain yhdentekeviä
sanoja.
En elä ilman kosketusta.




_________________

Su Helmi 27, 2011 9:01 pm

Vuosi sitten.
Valitit ikävääsi.
Virnistäen viruit
vieressäni.

Vähättelin ikävääsi.
Vaikenin sisulla
--vaivalla ihan.
Vaikerointisi
valheeksi luulin.

Vähänpä tiesin!

Ma Helmi 28, 2011 7:30 pm

Elämä on kohdellut
meitä kaltoin
toisia huonommin
kuin muita.

Iltaisin minä
pakenen kanssasi
mielikuvitustähdelle
jonka vain me
kaksi voimme löytää.
Sinä odotat aina.
Istut siellä ja
odotat minua.
Katsomme vaiti
niitä murehtijoita
jotka yrittävät
elää todellisudessa.

Meillä on ilo!

Muut katsovat meitä
ja ovat katkeria.
Ja jokainen katkera
sana heiltä
vie palan tähdestämme.

Mutta älä pelkää, tyttöseni
--sinä sanot!
Minun tähdelläni on
aina sinulle tilaa.






_________________