Runoja 2009 -2011

Pe Maalis 05, 2010 7:48 pm

Kauan on väärillä perustuksilla
eletty, nautittu niistä
ja unohdettu se hauraus.
Salaisuuksien ja vääryyden
välimaastoa kahlattu.
Silti uskottu onneen
joka poistaisi syyllisyyden.



Turhamaisuuksiin tukeuduttu,
sanottu sanoja hiljaa
ja kuiskattu tuuleen.
Tuudittauduttu tunteeseen.
Ikuisuuksia niin ei elää voinut
Sormin kohmeisin totuutta
tavoitellen, salaa
sitä poispäin työntäen.
Sen eteensä viimein unholasta
kaivaen.
Totuudesta sain alun uuden,
sen joka kasvoi
valheen siemenestä.
Joka versoo jos sitä
vain oikein hoitaa.
Uskalluksen oikeaan
onneen.

Ti Maalis 09, 2010 7:16 am

Maaliskuun ensimmäinen myrsky,
se ei ollut ulkopuolella
vaan meidän sisällämme.
Riitelimme lähes kaikesta,
mikään ei ollut ennallaan,
ei edes ne vähäiset
suudelmat joita nyt sain.
Joka päivä kuitenkin
pidimme yhteyttä viestein,
useamman viestin sinulle
näppäilin ja lähetin
ja aina sinä vastasit.
Vaikka vastauksesi joskus
olikin lyhyt ja tyly,
niin luin rivienvälistä
sen kaipauksen.



Tapasimme taas,
suurenosan ajasta
olimme hiljaa,
kerran tartuit kädestäni
kiinni ja vedit sen äkkiä pois,
siinä oli niin
paljon tunnetta minulle.
Illalla kotona mietein
tuota puristusta,
se sai minut kyyneliin,
se halusi, että olisin sinun
vielä ainakin huhtikuun.

Ti Maalis 09, 2010 1:49 pm

Sanotaan joskus suoraan
miten paljon vihataan,
miten halutaan vain huutaa,
joskus taas miten rakastetaan.
Minä itken sinun kyynelkanavista vettä
ja sinä vuodat vertani salassa,
mitäs me kaksi valkoista valhetta.
Piilossa muilta,turvassa muilta.
Ehkä sinun kuuluu kuolla yksin
eikä kohtaloni ole sen kauniimpi.
Saadaan kummatkin haavoja sormiimme
ja lasinsiruja jalanpohjiin.
niin teräviä on puheet alla jalkojemme.
Me elämme omissa tyhjiöissämme
ja terotamme veitsiä itseämme varten
eikä meille kukaan koskaan sano huomenta.
Hyvät yötkin on vain kaikuja
seinissä pakopaikan.



Me ollaan niitä ihmisiä
joille ei ole edes nimiä,
niitä jotka unohtuvat hetkessä.
me olemme äänensä menettäneitä satakieliä.
nojaamme toisiimme ja
lentokyvyttöminä ikkunaa vasten.
Katsomme maailmaa vaan
emme koskaan lennä sinne.

Ke Maalis 10, 2010 10:59 am

Edessä paperi ja kynä
ennen sain kirjotettua kaiken
sen minkä tunsin ja
vähän enemmänkin
mutta ennen oli ennen.
Toisena aikana siis,
sillon luulin tuntevani jotain.
Sillon en tiennyt yhtään mitään
en rakkaudesta, kivusta.

Nyt sen tiedän miltä tuntuu menettää jotain
jotain jota rakastaa enemmän kuin ketään
tai miltä tuntuu kun
uusi tunne valtaa sydämmen.
Ja miltä tuntuu kipu
kipu joka viiltää syvältä rintaa.
Mutta vaikka edessäni on
edelleen paperi ja kynä
silti tämä kaunis
paperi pysyy tyhjänä
kun kynä ei kirjoita mitään.
Kynältä on katkennut terä.
Se ei enää jaksa kertoa
tunteita,ei mitään.

La Maalis 13, 2010 7:54 am

Tässä maailman reunalla seisten
katselen kuilua sisäistäni.
Sitä jonka takia olen
nyt voimaton ja
en jaksa arkisia askareitani
ja minkä takia
uskon kaiken olevan vain pahaa karmaa


Kuin itseäni revittäisiin kahtia
itseni toimesta ja en enään
jaksa avata silmiäni
kivistävältä tuskalta.
Olen itseni varjo vain.
Ilo on kadonnut kokonaan.
Varjot lankeavat ylleni
kadottaen sen joka vielä
hetki sitten oli totta.
Tiedän mitä on mustat ruusut
ne joita haudallani yössä näin.
Joku laski ne haudallein
ja nauroi,ilkkui.
Katson nyt eteeni
huomenna kenties käteni koskettaa
päivän säteitä.
Ehkä huomenna ole taas vahva.
Silloin nauran takaisin,
ja maksatan totisesti sen
ilkkuvan naurajan hymyn.
Tänään sanon runojeni loppuvan.
Sillä epätoivo on mustaa.
Mutta huomenna,saan voimaa taas.
Silloin, sen tuntee jokainen.
Ja voi sitä joka unessa kävi
mun haudallain, voi
uusien voimien taikaa.

Su Maalis 14, 2010 10:02 pm

Joskus toivoisin
osaavani valehdella
suuriakin valheita.



Ei mitään pieniä
valkoisia valheita,
niin kuin lapsena
nukkumaan menosta
tai kotiintulosta.
Tai edes olla joskus
vain ihan hiljaa,
ei kertoakkaan mitään.
Sanomatta sanaakaan,
kirjoittamatta yhtään.
Jos osaisi ihan
viisaasti vaieta

--------------------------------------------------------------------

Piirrä minuun jälkesi.

Huulilla huovuta ihoani.
Sormin kudo
kosketuksen seittiä
rinnalta toiselle.

Kehostani väännä
rakkauden origami.

Orkidean terälehteä kuljeta
vatsallani, kummullani
vaimeasti puhaltaen.



Viettele minua koko yö.

Annetaan aamuauringon
lämmittää hunaja
juoksevaksi.

Unta.
Ma Maalis 15, 2010 7:26 am

Rakkaudesta rakennetun linnan
pyöreät tornit
kurottavat kärkensä
kohti taivasta,ylös pilviin.
Tornien pienillä parvekkeilla
hauraat jääkiteet kuuntelevat
kuinka lumihuippuiset
vuoret laulavat lempeästi
laaksoille ikuista lauluaan.
Jossakin kolahtaa jäinen
kilahdus,putosiko
jääpuikko kiviselle lattialle?
Olen osa tuota kuvaa
ja palvon kuun
hopeaa ja sinisiä järviä
jotka laaksossa hohtavat.



Keskiyöllä joku
valjastaa hevoset
ja valkoiset vaunut kiitävät
pitkin jylhiä jyrkänteitä
himmeinä hohtavia järven selkiä
ja huokaavia metsäpolkuja
puiden kumartaessa
kuninkaalleen.
Lähti matkaan hän
jolla on vapaus matkata
vaikka maailman ääriin.
Vaahto valuu valjakon
kuolaimista alas hevosten
kupeita vauhdin myötä
piirtäen vuorenrinteille
jäiset siivet.
Viimein!
Aurinko nousee kuolleista
ja oikaisee kaulansa kuin
kultainen joutsen
ja sytyttää lumiset laet
loistamaan.
Kultaa on kaikkialla,
koko vuori loistaa auringossa.

Mutta!

Herään äkisti roska-auton kolinaan
suljen kaihtimet
ja vedän peiton korvilleni.
Jatkukoon uneni vielä.



_________________

Ke Maalis 17, 2010 6:53 pm

Linnut laulaa laulujaan,
vaik´ maa on
lumihunnussaan.
Ihmeellinen kevät tää,
pakkanen paukkuu,
vuoroin aurinko lämmittää.
Lunta sataa peittäen maan,
taas vesisade
sen sulattaa.
Päättyisi jo muutosten aika,
tulis auringon kehrä,
lämmön taika.



______________

Ke Maalis 17, 2010 7:10 pm

Sydämen poltetta, tuskaa
naurun helinää, iloa ja
ilon kyyneleitä.
Suurien tunteiden kuohuntaa
elämän paloa , ainaista
sisäistä roihua.
Loimuavaa liekkiä aamuin
illoin myös
lempeää katsetta.
Ihan hallitsematonta tulta
räiskyviä kipinöitä,
kyynelten karpaloita
suurta surua
valvottuja öitä.



Ainaista odottamisen tuskaa
tapaamisen riemua.
Voi miten hekumallisia suudelmia,
ja nautinnollista sexiä.
Ainaista huolen kantamista,
usein anteeksi antamista.

Tälläistäkö on oikea rakkaus ?
Puuttuuko tästä jotain?
Mikä on liikaa ?
Oliko edes kaikki tässä.

To Maalis 18, 2010 9:45 am

Vaikka minulta
veisi elämän
pituinen aika
tulla luoksesi.
Vaikka minulta
kestäisi iäisyys
kävellä rinnallesi.
Minä teen
sen matkan.
Tulethan puoleen
väliin vastaan?

Varhain eräänä aamuna.
La Maalis 27, 2010 8:33 am

Kolme erilaista miestä.

He istuvat lähelläni bussissa
kolme täysin erilaista.
Tuo nörtinnäköinen
ruskeissa housuissaan ja
poolopaidassa, vaaleassa
takissaan
asettaa työkoneensa huolella viereensä
ja syventyy uloskatseluun
koko matkan ajaksi.
Mies puhtaissa farkuissaan
ja nahkatakissaan
istuu rennosti jalat levällään.
Hän lukee hetken
ilmaislehteä ja
syventyy sitten vain
maiseman tarkkailuun....
----olen tulossa
hän vastaa kiireesti
puhelimeen
ja haroo sormilla
kauniisti harmaantuvia
hiuksiaan.

Kolmas tekee työtään bussissa
hän istahtaa taakse
juuri minun eteeni
asettaa silmälasit nenälleen
ja tarkkailee
bussiin astuvia matkustajia.
Yllätäen mies
katsoo taakseen kohti minua.
Hän hymyilee!
En keksi mitään järkevää
sanottavaa, hymyilen vaan.

Nahkatakkimies jää pois
bussista ja sytyttää
savukkeen heti ulos astuttuaan.
Nörttimies poistuu
kohta hänen jälkeensä.

Silmälasimies jää vielä
istumaan käytävän viereen.
Miettivän näköisenä hän
tuijottaa ulos.
Kun minä jään pois
huomaan yllättäen
että hän
katsoo hetken
jälkeeni ja vilkuttaa.

Su Maalis 28, 2010 1:44 pm

Uupuneena olen juuri
herännyt pimeästä
hajallaan hapsottavin hiuksin.
Valon polttaessa silmiäni
kerään viiltäviä
unen sirpaleitani
kokoon, kasaan niistä
uneni muistoa itselleni.
Ja kaikki muu itsestäni,
se mikä on ollut,
on olemassa yhäti
oikeasti,se on läsnä.
Muttei kuitenkaan
sitä voi koskettaa.

Su Maalis 28, 2010 2:13 pm

Punon tänne muistoa
itseni käynnistä
maailman porttien luona.
Siellä missä leuto
tuuli soittaa lankoja
kädet yhtyvät käsiin.
Siellä missä aina mielissä
elävät kuvat kaukaisista rannoista
kevyet matkaajat
ojentavat sormia lämmitelläkseen
ajan hengessä.
Me tulimme sinne
yhtäaikaa ja yllättäen,
tapaisimme toisemme täällä
missä sataa unista lunta
ja vihreät lehdet eivät
koskaan kuole sen alle

Täällä oudotkin
sydämet tuntevat toisensa ja
ikiaikojen halki ne
muistavat rakastavat.
Täällä maailman reunalla
meissä kohtaavat ajat
ja tuhannet taiat.
Täällä me emme
eroa koskaan.

Maalis 28, 2010 7:55 pm

Kaikki elämäni rakkaudet
löytyvät runoistani.
Sekin arka ja kiltti
naapurin poika
jolta ensisuukon sain
pihan piiloleikeissä
yllättäen.
Ja hän joka hiuksiini ihastui vain
kaveri pitkälettinen
joka mielikseni muuttua koetti
vaikka illat orkassa rumpuja
soitti ja oli kuin
suuri rokkari eleiltään.

Ja se ekan työpaikan kiltti
poika joka ujoudellaan
sydämeni voitti.
Hän vieläkin ujo on.


Löydän tarinoista lasteni isän
miehen joka toi elämääni
niin suuren onnen.
Silti hän oli vain
tähdenlento,niin
kaukainen.

Ja hänet, ystävän joka
tiesi minun jaksavan
sanoilla "sinua rakastan".
Niiden sanojen takia
vuoria siirsin.

Kaikki nuo elämäni rakkaudet
ansaitsevat päästä runoksi,
he ovat kasvattaneet minut
tälläiseksi naiseksi,
omaksi itsekseni.
Antaneet minulle kirjoittamisen
aiheen ja ilon.


----------------------------------------------------------------------------------------------

Ma Maalis 29, 2010 7:29 am

On hiljaisuuksia
niin monimuotoisia
raukeaan aamuun heränneitä
ajatuksiin unohtuneita.
Valon juuri tavoittaneina.
Ne ovat anteeksiantavia
hellivän hyväileviä
odottaviin silmiin eksyneitä
hämmästynein korvin kuulevia.



Kaikkea kaunista janoavia ja
myrskyä edeltäviä.
Ne ovat myös
tunnekuohuihin valmistautuneita
ahdistusta purkavia.
Ja viimein,
pölyn laskiessa rauhalla
koristeltuja.
Anteeksiannolla ne
kuorrutetaan.
Suudelmat päällä kuin
villivadelmat.

Ma Maalis 29, 2010 10:06 am

Minussa on
kaksi puolta.
Toinen on vielä
puhtaan valkoinen
ja viaton.
Se haluaa yhä uskoa
pelkkää hyvää,
tehdä hyvää.
Mutta
löytyy minusta jo
se punainen paholainenkin,
jonka irti pääsemistä
itsekin pelkään.
Sen sanoista
ja teoista
valkea puoleni
kavahtaa.

Ma Maalis 29, 2010 1:12 pm

Sinulle vain enkeli
useammin paholainen
en koskaan ihminen.
Aina mustaa
joskus valkoista
ei koskaan harmaan sävyjä.
Täydellisesti rakastunut,
palvova
vaan et koskaan osannut rakastaa.
Palvoit
vihasit
pitänyt et koskaan.



Luulit tietäväsi minusta kaiken
koskaan et oppinut tuntemaan
se olin minä,
ihminen
en enempää
en vähempää.
Mutta en ollutkaan
sinun ihmisesi.

Ti Maalis 30, 2010 6:45 am

Mihin kadonnut
ihana miehekäs äänesi ,
nauru - iloisuus ?

Haluaisin kuulla
äänesi sieluun menevän ,

kuulla elämänhalun
- innostuksen.



Tahtoisin pois pyyhkiä,
huonon olosi,
murheesi , huolesi ,
huonot päivät.

Tilalle antaisin
onnesta täyden sydämen ,
ilon - naurun
- uskon huomiseen.

Ke Maalis 31, 2010 9:42 am

Lammen lasinen
pintajää
räsähtää rikki.
Kevätaamussa
vielä näkyy
jääkuningattaren jäljet.
Jäähyväisiä jättäen
se kulkee
aamuvarhain
laaksoon ja pois.
Kohta sen
aika on ohitse.
Kokonaan.



_______________

To Huhti 01, 2010 7:35 am

Kauniin kuvin
koristeltuja
mutta voi,
niin hatarasti
pystytettyjä kulisseja
kolistellaan.



Näyttelijät näytelmän
parastansa panevat,
mutta saako sekään
ketään
vakuuttuneeksi
Kun draamasta
farssiin
kuljetaan.

To Huhti 01, 2010 7:40 am

Sanoitta päivin,
kädet käsissä
hiljaa.
Luo saavut.
Kun päivä käy
yön sylin, sen
peittäessä meidät
salaa.



Silloin aina
tunnen sen,
silmissäsi kuulen
rakkautesi kuiskeen
sisälläsi.
Huuliltasi
hellästi vain
koskettaen löydän
kauan särkyneen
sävelen.

Pe Huhti 02, 2010 11:38 pm

Vielä lakanat tuoksuaan kantaa
oi mikä yö
mitkä leikit
ja työ joka raukaisi
jäsenet
niin rennoiksi ,
rennoiksi aivan.
Yön tullen liekkiin
kuin tuohet me sytyimme
huulet huulilla
samaa ilmaa
hengitimme.



Oi mikä yö
huulet huulilla
hengitimme
sydämet yhteen se
liekkiin palamaan sai.
Sielut vapautti
vangitut
se sammutti
elämänjanon.
Se antoi virran viedä
poikki öisen tähtisen
taivaankaaren.

Ja lakanat vielä
tuoksuaan kantaa.

Ti Huhti 06, 2010 7:21 am

Nainen

Seitsemäntoistavuotiaana
hyvän näköinen,namu!
Kahdeksantoista
--tuon jos saisin ,
kolmekymmentä
himoittava vieläkin.
Neljäkymmentä, no jaa
--tekniikka ei petä.
Neljäkymmentä viisi,
hyvänen aika sentään
--joko se on niin -?,
Viisikymmentä, ohhoh
vieläkö se mahtaa?
Siis yhäkö vaan?
Kuusikymmentä,
no nyt se on kyllä
luojalta unohtunut ?



Sitä se on naisen
elämä tiivistettynä
ajatuksina
--miesten.

Ke Huhti 07, 2010 7:30 am

En haluaisi olla vain salarakas,
kulkea kanssasi sivuteitä.
Mutta jos niin
on kirjoitettu,
pidä se toinen kulissi yllä.
Hyvin sen ymmärrän kyllä.
Mutta kun karkaamme
-suljemme oven.
Silloin ei meitä
vahdi kukaan,aina
lähden sun mukaan.

Liekö tää juttumme koskaan
on muuta,ei välii
jaksan sen kyllä.
En haluaisi olla pelkkä
salarakas,hiipiä hiljaa
aina takas!
Olla kuin en ois karannutkaan.
Sanoa hälle moikka vaan.

Kun tahtoisin olla
"kansi sun vakassa".