Runoja 2009 -2011

Su Syys 05, 2010 6:15 am

Surullista on kaikkialla,
vielä vihertää seinustalla,
mutta halla painaa
jo kohta sen.sen,
kesän merkin viimeisen.

Kun yltyy pohjoinen
tuulemaan,
vie lehdet puusta se mukanaan.
Äsken vielä ne aamuun
hehkua loi,
ja kauneutta kuolevaan
luontoon toi.



Tuuli tyyntyy ja aamu huurteinen
se vie jo kukan viimeisen.
Nyt talvi saapuu
voittajan elkein,
se kesän voittiko?
--Ei, vaan melkein.

Uusi kevät meille
on luvassa taas,
kun aurinko
jakaa lämpöään.
Kevät uusi kun rannoilla
kulkee ,se pois
talven ja hallan ajaa.
On luonto heräävä,
kukkiva taas.

Su Syys 05, 2010 7:22 pm

Minä istuin polvellasi,
näin silmissäsi
taivaan ja tähdet.
Lauloin sinulle mielelläni
minä omalla tavallani,
hiljaa hyräillen.
Puristit lujemmasti.
Et halunnut että lähden.

Sanoit
--Sinä kaunis tyttö
sä jäädä haluatko?

Mä kovasti ilahduin
ja unestani
havahduin.
Aamu valkeni jo
takana kaihtimen.



Uni kaunis,
se oli osa elämää.
Elämä on rakkaus.

Ti Syys 07, 2010 8:44 am

Olen korva
joka kuuntelee.
Hiljainen ystävä
joka on aina paikalla.

Mutta.

Olen myös
ihminen,
joka tarvitsee
oman ystävän.

Onneksi olen
täällä nyt,
aikana jolloin
minulla on teidät.

Te vain
ette ole paikalla
nyt ettekä
aina huomennakaan.
Mutta joskus.

Ti Syys 14, 2010 3:13 pm

Kylmänä katsoo
maahan taivas,
sen kauneus on poissa.
Kylmästi puhaltaa
öinen tuuli,
se ei enää
rakasta maan
kesäitä kasvua .



Kylmästi tuutii
pohjolan tuulet
kylmänä huokuu metsä.
On kaikialla kohta
jo kuuraa,pian
lumi peittää
maat kylmän pohjolan.
Kylmästi mua
hyväilevi vielä vesi.
Enää se ei puhdista,
hyväile hellästi
vartaloain.
Kylmiksi muuttuvat
tulen liekit,
ne miksi eivät polta?
Kohta luonnon jo
tappavi talvi,
enää uutta kukkaa
en odota.

Maassa talven,
routa aina mun
sieluni jäätävi.
Minut paikalleni
jäädytti.
Kaiken lumehen
valkeaan hautasi.
Silloin kuoli jo
kesästä rakkaus
ja tuli tilalle uus.
Pohjolan kylmä talvi,
minulle se on
ikuinen rakkaus.

Pe Syys 17, 2010 7:41 am

Kaunista syksyistä viikonloppua kaikille kävijöille.



Satakoon jos sataa
tuuli tuulkoon
jos tuulla haluu.
Piilopirtissä
kuusien alla
ei viima vihmo
ja oman kullan
kainalossa ei yllätä
kylmä, ei
vaivaa nälkä.
Onni on olla
oravaisen
pesässä lämpimässä.



_________________

La Syys 18, 2010 7:41 pm

Älä seison itkien haudallani
Minä en ole siellä, en nuku.
Minä olen tuhat tuivertavaa tuulta,
minä olen
timanttisäihke hangella,
minä olen auringonkimallus
kypsässä vehnässä,
minä olen lempeä syyssade.



Kun heräät aamuhämärässä,
minä olen se kevyt suhina
lintujen siivissä,
minä olen ne lempeät tähdet,
jotka hohtavat yöllä.
Älä seiso itkien haudallani
minä en ole siellä, en kuollut.

La Syys 18, 2010 7:52 pm

Joskus aamulla
kello herättää aikaisin
silmät ristissä heräillään.
Tavataan ja
sanot: hyvin nukutti
kun sinä olit siinä.
Nyt vaan
ollaan siinä hetki,
ihan hiljaa.

Painaudun siihen
enkä osaa sitä
tämän hienommin sanoa,
mutta siinä hetkessä
on kaikki.
Mikä olisi suurempaa.

To Syys 23, 2010 8:01 am

Yön himmeä valo
se hitaasti
hiipii läpi ikkunan.
Ja ennen kuin arvaankaan
se täyttää huoneen,
joka sopessa
on se läsnä.
Sen koleat sormet
kietovat syliinsä
väsyneen vartaloni
ja tunnen,
kuinka rauhoitun.



Yön hiljaiset sanat,
vailla toivoa
kuin se itsekin,
vailla kuutamoa
saavat pelkäämään.
Jospa aamu ei
enää saavukkaan,
jospa kaikki elämä
olikin tässä.

Mutta silti minä
ja yö,se samettinen
ja hellä yö,
olemme ystäviä,
koko elämäni ajan.
Sillä yö on ainoa
joka varmasti aina
päivän päätyttyä
palaa luokseni.






______________

To Syys 23, 2010 8:12 am

Oudosti rakastat.
Sanoillasi kosketat,
käsiä vältät.
Se on sinun tapasi.
Minulla on oma tapani.
Kiinni sinussa silti
et pyristele
kauemmaksikaan.



Ristiriitojen maailma.
Tämä maailma
jossa eletään yhdessä
ja erillään.
Ihmiset lokeroissaan.
Se on meidän.

Rakkaus.
To Syys 23, 2010 8:28 pm

Se on särkyvää.
Se on polttavaa.
Kun sen kiinni saa,
niin sen helposti
nyrkkiin musertaa.
Se jokaisella
on unelmissa,
kiitelee, liitelee.
Se on tarttuvaa.
Se on haave vaan
ehkä useinkin.
Sen harva saavuttaa.
Se loistaa yön
kirkkaimpana tähtenä.
Sitä katso,näe se
Rakkauden lähteenä.
Taivas tummana
mieli valkeana
sen saattaa saavuttaa.

Näkymätön nainen
Syys 25, 2010 7:20 am



En ole kadonnut
elämästä,
paennut vain,
etsimään
rakkauden syvintä
olemusta.
Olen
aamun kastepisarassa läsnä,
tai kukkana hentoisena,
pinnassa vehreän
koivunlehden,
kukinnossa
pihasyreenin sinen.
En ole poissa.

Olen
tuulessa valkoisten
poutapilvien,
huomaavaisten
ja pulleiden.
Hengitän ihollesi
kesätuulessa
lämmön kosketuksen,
elämän tunteen.

Täällä olen yhä
näkymättömänä
seuralaisena.
En ole lakannut
sinua rakastamasta.
Löydät minut,
kun suljet silmäsi,
ja tunnet...
jos yhä uskallat
tunteita löytää........



_________________

Ti Syys 28, 2010 9:00 pm

Solmut aukaisi
tuntematon,
hyvin varoen,
käsin samettisin ne
taiottiin pois.
Hellyys silmissä
katsojan,
katsoi kauniiksi taas,
ajat sitten jo nuutuneen
kukan vanhenneen.



Eläväksi rakasti,
herätti taas
tuhansien vuosien
unesta.
Hellästi alas
jäiseltä yksinäisyyden
vuorelta kantoi
lämpimään.
Ja nyt,tässä
kukkivassa maassa
minä elän ja
tunnen taas.
Minä rakastan läpi
tulen ja jään .

To Syys 30, 2010 12:18 pm

Minä lepäsin unessa
kankahalla,
suuren vaahteran alla.
Kaikki muu ympärillä
haihtui olemattomiin.
Minä ikuisuudessa leijuin.



Niin kaunista unta näin,
Kaunis oli
taivaankaarella lentoni.
Vehreät tiet joilla kuljin,
tuntemattomia ne
tuvan polut
joilla unessa kuljin.

En minä pelännyt,
sillä kauneus ympärillä
oli suurempaa
kuin koskaan olin
osannut kuvitellakaan.
Ja hän---Hän oli siellä.
Odotti polulla ja
hymyili hiljaa,
unessa sen sain nähdä.
Sanatonta rakkautta
kanssaan kokea.



Rakkautta joka
minua ympäröi.
Minut lämpöön tunteen
ihanan veti.
Koskettaa vielä se
minua uneni jälkeenkin.



_________________

Ti Loka 05, 2010 9:16 pm

Kun heräät aamulla,
hyvin nukutun yön jälkeen.
Ja luulet nähneesi
jonkun vilaukselta
siinä lähelläsi,
niin ei se harhaa ollutkaan.



Istuin vierelläsi
läpi pimeän yön,
tuoden lämpöä uniisi.
Aamulla voit kai
astia vielä minut,
rajalla unen
ja todellisuuden.
Kuin lämpimän kuiskauksen ilmassa.....

Voi miten oli kynälläkin jo ikävä........
Ke Loka 13, 2010 7:31 pm


Öisinkin niin väsyneenä
en jaksa edes
katsoa omia uniani.
Ihan vailla lepoakin,on
läsnä raukeitten jäsenten
valvova tuska ja
suljettujen silmieni turtumus
tuttuihin säveliin.
Soititko vai kuulinko väärin?



Kuuluu yössä vain
kellon kumea tikitys,
ainainen
muistutus siitä
kuinka aamuun on noustava
uskottava hereillä oloonsa
kiellettävä itseltään itku.
Päivän nousu
uuden toivon se tuo,
sanotaan.
Väsynyt kehoni ei
vaan usko sanojaan.

Ke Loka 13, 2010 7:59 pm






Niin lähellä
sydäntäni vasten
sinun sydämesi syke
syvällä sielussani
ajatustesi virta
hehkusi ihollani,
minä väräjän sylissäsi
vapisen onnen
helinästä sisälläni.
Niin tärkeää toisen
on tulla lähelle
antaa tunteiden tulla
hymyillä hiljaa
taivaita kohti........

To Loka 14, 2010 6:12 pm

Tuletko...
Sinulla on
oikeus
häiritä untani.
Annan sinulle
oikeuden uniini,
tyynyyni,
vuoteeseeni,
minuun.



Tule jos
sydämmesi
sanoo niin.

Aivot narikassa.
Pe Loka 15, 2010 8:56 pm

Huomenna tekisi
mieli avata pääni kansi,
kiertää auki kuin sillipurkki.
Voisin tuosta vaan
ottaa aivot irti,
ja laittaa ne hyllylle
kuin hattuni
konsanaan,
siis jos edes pipoa
koskaan pitäisin.

Päässäni liikkuu ajatuksia
ja kauheasti on
pohdittavaa,
ei vain tänään, vaan viikon
jokaisena päivänä.
Ei tapahdu ajatuksissa
kehittymistä,
liian paljon
on tapahtunut
liian lyhyen ajan
sisään.

Pakko antaa aivojen
huomenissa
pitää vapaapäivä
ja raksuttaa tyhjää,
vaikka se varmasti minut
syylliseksi saakin.
Muutoin en jaksa,
nollaan siis
huomenissa ajatukseni.

Pe Loka 15, 2010 9:27 pm

Minä itken päiviä
jotka valuvat
päälleni uuvuttavina,
viikkoja joiden joukosta
en itseäni erota,
olosuhteita jotka pitävät
meitä nyt erillään.



Minä itken iltoja
kun en voi syliisi sulkeutua,
koko sydämelläni
kaikesta koetusta
kanssasi avautua.
Minä itken näitä aikoja
jolloin ikävä on
enemmän kuin
tuhat kyyneltä,
ikävä on jo
suuri meri.

La Loka 16, 2010 6:14 pm

Hän tietää,
että olen noita,,
ilot ja surut silmäkulmassa,
nauru herkässä
ja tuli jalkojen alla
oranssi taivas yllä.
Hän tietää
että olen nainen,
joka uskaltaa elää
näyttäen kaikki tunteet.
Hän pelkää minua hieman,
sanoo rakastatko?
Sanoo
mukava kun tulet
ja toivoo,
että yhteinen retkemme
jatkuisi viisikymmentä vuotta.



Hän tietää,
vai tietääkö sittenkään,
että olen noita!
Nainen joka osaa
olla kiltti,
ilkeä, ärsyttävä
ja rakastettava.
Hän tietää, '
että minulle ei
kannata kertoa satuja
sillä minä olen noita,
joka tietää mitä peliä
hän pelaa milloinkin.
Ehkä siksi hän
hieman pelkää minua.

Su Loka 17, 2010 9:18 pm

Tee tänään tieni
tasaisemmaksi kulkea
anna jalkojeni alle pehmeä,
ihana sammal.
Askeleet höyhenen kevyet,
mieli keveä.
Hengitys kuin
lämpöinen tuuli,
voimattomuudessani anna
voimaa joka kantaa.

Anna minun tänään
olla vahva,
anna minun tänään jaksaa
enemmän kuin eilen.
Olen niin väsynyt.

Ti Loka 19, 2010 7:07 pm

Tänä yönä leikittelen
kuunsäteenä ihollasi
aina siihen asti,
kunnes näen että tähdet
syttyvät silmiisi
ja pilviverho katseesi
edessä repeää.

Täällä syksyn ensimmäisen
revontulikaaren päässä,
koko taivaankansi näyttää
ruusunpunalta.
Lumipilvien alla
hohtaa katseesi lämpöä
yöhömme tummaan.
Aika on meidän
ja alkavan talven,
lämmittäkäämme siis
toinen toisiamme.

Pieni runotyttö
Pe Loka 22, 2010 6:06 am

Hän istuu koneensa ääressä
hymyillen itselleen.
Uudella runolla täyttyy
näyttöruutu, se käy
kuin itsestään.
Sormet lentävät
näppäimillä
hymyn kareillessa
suupielissään.
Hiljainen onni,
sen hän pukee sanoiksi.
Runon tie on hänelle auki.
Sanojen satumaahan
hän lentää
ajatuksissaan.
Sanoja kukaan
ei häneltä viedä voi.







_____________

La Loka 23, 2010 9:19 pm

Tahtomattani valvon,
kuuntelen jääkaapin
outoja naksahduksia.
Kurkussani on
ahdistava tunne.
Olen liian väsynyt
nukkumaan.
Nuku, nyt nuku!



Eikä uni tule
palauttamaan uskoani
tähän maailmaan.
Kylmä hiki,
pyörin alasti liukkaissa
satiinilakanoissa.
Unettomuus tekee
muutakin kuin
silmänaluset mustaksi.
Unettomuus syö
voimiani ja
uskoani.
Tuleeko huominen
koskaan?

Su Loka 24, 2010 10:51 am

Nuotiossa liekki
liekin kanssa leikkii,
yhteen ne
somasti kietoutuvat,
kiihkolla
toisiaan suutelevat,
vartalo kuuma
vartalolla,
iho iholla,
valoisan, iloisen
tanssin pyörteessä
ylös kurkottavat,
tähtikirkkaalle taivaalle...
-kunnes sammuvat
molemmat
ja hiipuvat pois.



...paloi sydän karrelle.